- Erä-pyhä (1861)
- Riimusauva. Kuvaelma Nuijasodan ajoilta. (1865)
- Rollijärven avannot. Kertomus ison vihan ajoista (1869)
Ennen Kiven Seitsemää veljestä ilmestyneet tarinat olisivat sopineet hyvin julkaistavaksi yhtenä kirjana, osoituksena ajan kaunokirjallisesta tasosta ja toiminnasta, mutta yhdestä puuttuva pala torppasi projektin. Ajoituksen lisäksi jatkokertomuksia sitovat toisiinsa aiheet, jotka ovat juuri niitä, joita edelleen pidetään Suomen historian mielenkiintoisimpina: ristiretket, nuijasota ja isoviha. Vielä kun olisi löytynyt juttu Suomen sodasta...
En ole edelleenkään lukenut Seitsemää veljestä, enkä totisesti väitä näiden olevan samaa tasoa. Mutta ovat kuitenkin mielenkiintoisia popularisointeja ja uhkuvat suomalaisuutta, dramatiikkaa ja romantiikkaa. Näytteeksi Riimusauvan naispäähenkilön ulkoinen kuvaus:
Kah, ihanapa onkin impi. Hänen kasvojensa kahden puolen heiluu moniaita hiuskarvoja tummanruskeasta kassastansa, joka muuten tarpeeksi näkyy olleen aamulla harjattuna, vaikka se nyt iltapuoleen on käynyt miellyttävään epäjärjestykseen. Mustain kulmakarvain alta katsoo kaksi sinistä silmää, joiden tapaista loistoa harvoin saa ihannella. Niistä palaa yht'aikaa hilpeys ja vakaisuus, lempeys ja tulisuus, viattomuuden sulo ja kokemuksien siittämä
kainous. Hänen rusottaville poskillensa on Joulukuun kylmä lisännyt punaa. Kahdessa kuopanteessa molemmin puolin ruusunkarvasta huuliparia leikitsee se pieni pilallinen viekkaus ja luonnollinen kiekaillus, jota ei saisi kenenkään tytön puuttuvan. Huulten pielissä kuvastaa tuo sukkeluudella maustettu ymmärrys ja leppeydellä sekoitettu mielen lujuus. Päänsä pyörii sirolla kenokaulalla, josta ristiraitainen huivi leviää hartioille ja pyöreälle rinnalle. Huivien tummaa pohjaa vasten pistää somalta valkea paidan ylinen, ja hihat peittävät liiaksi kaksi kohtuullisesti lihavaa käsivartta, joidenka kyynärpään kuopat ainoastaan oluttynnyriä pestessä näkyvät. Hoikalle vyötäiselle sidottu raitainen hame käypi soreihin laskoksiin lanteilta alas puolisääreen asti, josta silmän katseltavaksi esiin tulee luontevilla pohkeilla kaksi punaista säärystä, jotka peittyvät kautokenkään. Koko hänen vartensa ja olentonsa on lemmetärten parhaasta pajasta lähtenyt. Joka paikassa kuvailekse sirous, elevyys, vilkkaus, suloisuus. Tämän kauniin kuoren alla asuu sielun omaisuuksia, jotka eivät suloisuudessa anna perää. Sydän on silkistä sidottu, terästä mielensä, tunteensa kauniimmat kalliita kiviä.
Puhutteli, puhuttelipa tällaista miehenpuolta tuo kuvaus sorjasta immestä, ja ennen muuta hänen tukkansa miellyttävästä epäjärjestyksestä! :)
VastaaPoista