Poimittua

Oikealla oleva kukan kuva poimittu kirjasta Bilder ur Nordens Flora.

Otto Aura on näköjään meikäläisen kaltainen kirjan lukija. Hänen käsissään oli Heikki Ylikankaan Romahtaako rintama?

Mielenkiintoista on esimerkiksi ihmeellinen huojuminen lähteiden merkitsemisessä, sota-arkistoon viittaukset ovat osaltaan muotoa tulonumero ja mapin numero, esimerkisi kuvitteellinen T 20054/9. Siihen mappiin kun mahtuu varmaan lähemmäs puolen tuhatta liuskaa, niin etsi nyt noilla koordinaateilla. Ja sitten jotkut viittaukset on merkitty hyvin tarkasti, järjestimet, dokumentin numero ja aihekin kertoen.

Lähdeviitteet ovat oleellinen osa lukukokemusta! Aura oli kirjoittanut blogissaan myös Helsingistä vuonna 1918 ja graduaiheen valinnasta.

Illusioita-blogin Kirsimaria oli lukenut Merete Mazzarellan kirjan Ei kaipuuta, ei surua. Päivä Zacharias Topeliuksen elämässä. Itsekin yritin lukea (ruotsiksi vai suomeksi?), mutta jäi selailuksi.

Eva Ahl-Waris kirjoitti på svenska Anna Wessmanin väitöstilaisuuden tunnelmista. (Rautakauden hautaustapoja käsittelevän väitöskirjan tiivistelmä löytyy Doriasta)

Salme Kotivuori puffasi Kirsti Ellilän uutuutta, jossa tuodaan esiin Turun linnan historiaa.

Kirjamielellä-blogissa luettu Enni Mustosen Nimettömät. (Kestäisiköhän uusluvun?)

Katleena Kortesuo löysi Helsingin vanhan kirkon hautausmaalta mietittävää.

Arto Hautala esitteli Matti Nykäsen sukujuuria. Suureksi helpotuksekseni jutussa ei ollut mitään tuttua.

Lisa Sounio etsi vauhtia uuteen romaaniin Anna Kortelaisen kirjasta Eri Kivaa! - Onerva ja kaupungin naiset ja Teemu Keskisarjan Serlachius-historiasta:

Ehkä sijoitan seuraavaan kirjaani kesäturkkirouvan, joka osaa nauttia elämästä puhkein rinnoin pantterikorut uimapuvun olkapäällä kimaltaen muiden katsoessa ihmetellen vierestä. Yhtä paratiisilinnun värikästä ja persoonallista rouvaa totinen nykykirjallisuus kaipaa. Rouvan siskoksi voisin sijoittaa jonkun kalpean dosentin Helsingin yliopistosta tai Suomen kuvalehden väriä pelkäävän kolumnistin.