Vaikka sanoin "Ei sitten", ilmoittauduin kuitenkin Helsingin yliopiston Avoimen yliopiston Historian perusopintoihin. Eilen tuli suoritetttua ensimmäinen opintojakso eli Orientaatio historian opintoihin (0 op). Omaksuin sen tärkeimmän opetuksen jo ennen saliin pääsyä: luentosalin ja -ajan lisäksi kalenteriin on hyvä merkitä myös mistä rakennuksesta on kyse. Kiitokset Porthanian vakseille avusta, ulkomuistini ei ollut tilanteen tasalla.
Oikeaan paikkaan päästyäni tunsin olevani lähempänä vanhuuseläkettä kuin koskaan. Sali oli täynnä lapsukaisia. Ikäjakauman homogeenisuuden lisäksi yllätti määrä - kyse ei tule olemaan mistään yksityisopetuksesta.
Massaluentotyyliin saimme perehtyä sitten jo tässä ensimmäisessä sessiossa. Mimmi n:o 1 kävi läpi yleisasiaa, jonka olin lukenut jo verkosta. Hyödyllisin tieto (jota olisin muuten kysynyt) oli, että tenteissä saa vastauspaperitkin valvojilta. Meikäläisen korkeakoulupäivinä tentteihin vietiin omat konseptit.
Mimmi n:o 2 edusti historian laitosta (joka ei ole enää historian laitos, mutta työpaikkani organisaatiomuutoksiin rutinoituneena en viitsi moisesta välittää). Hän oli kopioinut kalvojensa materiaalin myös internet-sivuilta ja toivomani kosketus elämän realiteetteihin ei välittynyt. Ihan kiva, että hän esitteli proffien ja muutaman muun tutkimusalueet, mutta eikö olisi voinut sanoa myös, että mitä merkitystä tällä on? "Jos haluatte menestyä, valitkaa samat aiheet" / "Näillä aiheilla on jo tutkijoita, suunnatkaa kiinnostuksenne toisaalle" / "Älkää kysykö ihmisiltä asioista, joista he eivät ole kiinnostuneita"?
Olisin voinut tuota kysyä, mutta keskittymistäni haittasi se, että minua nauratti koko tunnin ajan. Ei mikään erityinen, vaan ihan koko juttu. Kysyin yhden kysymyksen, siitä kronologiatentistä. Vastauksesta sain vain sen uuden tiedon, että se on mahdollista uusia, mikä oli positiivista. Esitysten lisäksi noteerasin, että suurimmalla osalla paikallaolijoista ei ollut esillä minkäänlaisia muistiinpanovälineitä eli ehkä he tiesivät jo valmiiksi, ettei sessiossa tulla sanomaan mitään oleellista. Jos tiesivät, miksi tulivat paikalle?
Tutulta kuulostaa. Itse aloitin vastaavat opinnot 2003. Olin 33 ja tunsin itseni myös mummoksi. Olin aina hukassa salien ja rakennusten kanssa. Myöhemmin totesin kanssaopiskelijoiden koostuvan 1) lukion jälkeen historianopintoja suunnittelevista nuorista, jotka eivät syystä tai toisesta olleet vielä "suljetulla puolella" yliopistoa 2) muuten vaan historiasta innostuneista jotain muuta aihetta työkseen opiskelevista nuorista miehistä 3) sotahistoriasta innostuneista vanhoista miehistä. Puolustuksena Mimmi n:o 2:lle - luulisin hänen esitelleen tutkimusaloja jotta lapsukaiset kuulisivat, mitä proffat hommaavat opetuksen ohella. Onnea opintoihin!
VastaaPoistaHihii! Aivan loistava kuvaus yliopisto-opintojen käynnistämisestä. :)
VastaaPoista