Kalastettua

Kirlah oli keväällä kertonut koulumuiston:

Vielä lukion alussakin meillä oli historianopettaja, joka oli saanut jo peräti legendaarisen maineen. Opettajalla oli tapana laittaa joku oppilas kertomaan historian läksyn omin sanoin ulkoa. Kerran sitten oli läksyä Mannerheimista. Eräs oppilas kertoi: -Ja sitten Mannerheim lähti hevoosella Aasian halaki....
Siitä paikasta opettaja pomppasi tuolilta pystyyn, otti lasit päästään, selasi ankarasti kirjan vastaavaa kohtaa ja sanoi: -Ei, ei, kyllä täällä sanotaan, että hän lähti ratsain Aasian halki!

Annika-O kommentoi historian tuputuksen onnistumista:

49. ..mutta oon ehkä maailman huonoin historiassa. Meillä vaihtu viime vuodeks opettaja, joka oli ihan kamala (ja jonka mielestä mäkin olin ilmeisesti ihan kamala) ja vaikka kuinka tein töitä, en kertaakaan saanu siitä aineesta 5½ parempaa.
50. En edes kokeesta, jossa sai käyttää kirjaa. Siis mitä ihmettä???
51. Niimpä mun päättötodistuksessa historian kohdalla komeilee nätti kutonen.
52. Erityisen ylpee siitä on mun kummisetä, joka sattuu olemaan ammatiltaan historianopettaja.
53. Se anto mulle jokaiseks synttäri- ja joululahjaks kaiken maailman historiankirjoja, mut en ikinä koskenu yhteenkään (vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna syytä kyllä olis ollu)
54. ..kunnes me tosiaan saatiin viime kevättodistukset ja se ilmeisesti näki, että peli oli ihan menetetty. Nyt mä oon saanu vaan suklaata.

Nimetön havainnoitsija oli lukenut kirjaa Suomen säähistoria. Sama kirjoittaja innovoi kesäkuun alussa historian graduaihetta:

Yhdistelemällä erittäin poissamuodista olevia aiheita, tylsiä aiheita sekä kavereiden kesken yleisesti pilkattuja aiheita olen kehittänyt itselleni kyllä jo yhden aiheen, sehän oli esillä jo naamiksessakin. Suuri siirto - Kuinka suomalaistaustaiset Amerikkaan muuttaneet insinöörisiirtolaiset siirsivät mekaanisesti sähköä Delaware-joella 1910-luvulla. Alkuperäisaineistona "kirjoittelu" The Timesissa ja Washington Postissa. Morjens. Sehän oli siis vitsi.

Suomalaisen opiskelijan raportti englantilaisesta historianopiskelusta keväältä 2009.

Lucilla Anacharsis vakuuttaa Topeliuksen "Välskärin kertomuksia" olevan Suomen parasta kirjallisuutta.

Julia blogista En märklig historia kirjoitti på svenska siitä mitä saa ihmisistä kirjoittaa. Esimerkiksi jo kuolleista tutkimuskohteista.

Kari Rydman kommentoi Aamulehden esittelemää Teemu Keskisarjan uutuutta. Ja innostui tekstistäni hakemaan kansallispuvuissa soutaneiden kohtaloita.

Blogi Barbarossa - historian havinaa keskittyy sotahistoriaan, mutta sieltä löytyi myös kirjoitus jääkiekon historiasta.

Juuso Hyvärinen kävi ihailemassa Signe Branderin valokuvia.

Turun Tilda haki opetukseen syvyyttä Humisevasta harjusta ja suositteli aiemmin historiallisia elokuvia.

Kuntabongari oli käynyt Kokemäellä 1989. Projekti Suomen kuntien (vuoden 1994 jaon mukaan) läpikäymisestä on näköjään loppusuoralla, joten sieltä löytyy pikakatsaus lähes jokaisesta paikasta.

Pirkko-Liisa Enäjärvi-Jantunen oli käynyt Kansallisteatterissa katsomassa Galilein elämän ja arvioi sitä historian ammattilaisen silmin.