Aboa Vetus/Ars Novan kesätyöntekijä Minna Lasinen
raportoi huhtikuussa:
Mutta pian saan pitää matalaa profiilia. Kirjaimellisesti. Kuljen seuraavat 3 kk:tta maan alla tosiaan siinä kynähameessa. Uudessa duunissa on 17 astetta lämmintä, eikä aurinko sinne paista. Vapaa-aikaa ei paljon tule olemaan! Se on ainoa asia joka huolestuttaa.
Saimme 2:n päivän intensiivimuseokoulutuksen. Tällä hetkellä valmistelen omaa opastustani. Koeopastus on pian omalla kohdallani. Lisäksi assarin tehtäviin kuuluvat vakkareiden kantapäille astuminen, muinaisiin esineisiin kajoaminen, taideteosten hätävarjelu, vakaana pysyminen mahdollisen palohälytyksen lauetessa, hissin jumittuessa ihmisten vakuuttaminen siitä, että apua on tulossa ym juoksevat asiat.
Lisäksi assarin tulee pitää mielessä, ettei ole supersankari, vaan osana kokonaisuutta.
Kesäkuun alussa:
No töissä. Ollen siinä pelossa, että nyt kolmantenakaan päivänä ei tulisi olemaan mitään tähdellistä tekemistä, ilmoittauduin vapaaehtoiseksi maalaamaan erään seinän vihreäksi. Jos olisin tiennyt, että siihen menee koko päivä, olisin ehkä osoittanut maltillisempaa intoa kyseiseen tehtävään.
Viisi päivää myöhemmin:
Tulin takaisin ja jemmasin Seikkailukierroksen palikat paikoillensa. Taas 2 osallistujaa. 7- ja 8- vuotiaat lapset eivät tiedä, mikä on kaarnavene, munniharppu tai outsider-taide. Eikä 24-vuotias opas ollut varma, mitä pyöveli tekee.
Ja kesäkuun lopussa:
Mihin oikein olenkaan sekaantunut? Museotyö on yllätyksiä täynnä.
Kun tulin kotiin, riisuuduin suihkua varten ja tajusin olevani rintsikoita myöden ihan heinässä. Pitkä päivä tänään. Keskiaikaisten tappoaseiden roudaus, valtaistuimen kanto, puissa kiipeily ja heinäpaalujen heitto ei ole ihan jokapäiväistä duunia tämmöiselle pienelle citylapselle kuin minä. Sellainen epäilyttävä toiminta saa tämmöisen pienen citylapsen väsymään.
Salme Kotivuori on kirjoittanut blogiinsa Turun linnasta käsin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti