Se, että 1600-luvun Ruotsi soti lähes tauotta tarkoitti, että miehistä oli rauhan töissä puute. Naisen ei olisi pitänyt koskea auraan eikä hoitaa muita eläimiä kuin lehmiä, mutta jos oli pakko niin oli pakko. Ei voinut ottaa palkollisia kun ei ollut mistä ottaa.
Maaseutukaupunkien (joihin kaikki Suomen puolen kaupungit kuuluivat?) porvaristalouksista vain 20-25 %:lla oli 1680-luvulla renki tai piika. Ja tätä ennen vielä harvemmalla. Vastaavasti hoiti moni papin vaimo pappilaansa yksin. Normaalin taloudenpidon lisäksi heidän piti varautua kestitsemään parempisäätyisiä matkaajia.
Aatelin rouville miesten poissaolo tai lopullinen poismeno antoi mahdollisuuden huomattavaan taloudelliseen vaikuttamiseen. Mutta heihin alkoi vaikuttaa jo 1600-luvun aikana uusi ihannekuva: naisen piti olla heikko, arka olento.
Referoitu Kekke Stadinin artikkelista Stormaktskvinnor, kirjassa Makt & Vardag. Hur man styrde, levde och tänkte under svensk stormaktstid. 1993
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti