Falun, kulttuuripolku ja kaupunginkirjasto

Harald Lybecker asui kaivosmontun (ja hänen aikanaan se oli jo yksi yhtenäinen monttu) reunalla, mutta hänen vävyllään Erik Sohlbergilla oli ainakin joitakin vuosia Puttbon tila kilometrien päässä kaupungista. Tätä lähdimme hakemaan taksilla, mutta vaikka pääsimme oikealle tielle, emme löytäneet oikeaa kohtaa. Olisi pitänyt ottaa Googlesta ajo-ohjeet niin olisi osannut pysätä oikeaan paikkaan.

Haraldin isän koti, Harmsarvet, oli yksinkertaisempaa löytää, sillä sen läheisyydestä kulkee kulttuuripolku.

Sen alkupisteessä oli vielä 1930-luvulla ollut 2 tammea 1600-luvulta, mutta en nykymaisemasta erottanut kuin nuorempia puita. Polku lähti asutuksen parista metsään ja kiersi kalastuspadon ja kaivokselle johdetun veden solmupaikan kautta. Lisäksi esiteltiin susikuoppa ja maatila, jonka toiminnasta todistivat kivikasat, joihin oli koottu työtä haitanneita kiviä.

Emme kiertäneet polkua aivan loppuun, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Hellepäivän päätti voimakas sade juuri kun olimme päässeet takaisin hotellille.

Maanantaina kävimme läheisessä Sundbornin taajamassa, jossa pääsi katsomaan Carl Larssonin kotia. Sieltä palaaminen osoittautui haastavaksi ja suunniteltuun kirjastokäyntiin jäi vain vähän aikaa. Falunin koosta syntyneeseen mielikuvaan nähden kirjasto oli kookas ja paikalliskokoelma iso. Pienen hakemisen ja tuskailun jälkeen löysin sen kirjan, josta minulle oli lähetetty valokopioita ja pystyin tarkistamaan asioita muilta sivuilta. Parissa minuutissa edessäni oli ennen näkemättömiä tietoja esivanhemmistani. Vaikka olin aikanaan tehnyt parhaani kirjallisuustutkimuksen suhteen, niin hyvää kirjavalikoimaa nokan edessä on vaikea voittaa.

Kotiin kannoin sen kirjallisuuden ja materiaalin jonka rahalla (tai ilmaiseksi) sai:

(En ostanut minkään kokoista Falunin hevosta.)