Ryhmäämme opasti neljän tunnin aikana kaksi opasta. Ensimmäinen aloitti selittämällä, että Santahaminan rakennuksia oli tehty olympialaisten (joita ei tullut) kisakyläksi ja otettu mallia kansallissosialistisen Saksan vastaavista. Näin joukossa myös ripaus symbolista koristelua.
Sitten hyppäys Krimin sotaan, jonka rannikkotykityksessä (? en enää muista yksityiskohtia) kuolleiden 63 merisotilaan hautamerkiksi oli pykätty alla näkyvä kartio. Lähistöllä on ainakin kolmen aikakauden hautoja. Muutamia vuosia sitten oli vesiputkea (?) kaivettaessa löytynyt 1700-luvun ruumiita, jotka olivat ajoitettavissa vaatteista ja koruista.
Santahamina on ollut suljettu saari 1820-luvulta alkaen. Venäläiskaudella sen käytöstä ei ollut pysyvää päätöstä. Tai ainakin tällaisen johtopäätöksen voi vetää siitä, että vasta 1900-luvun puolella puisia rakennuksia alettiin korvata tiilisillä ja saari sai ortodoksisen kirkon vasta 1908.Viaporin kapinan muistomerkki näyttää tältä:
Se on ainoa kapinan muistomerkki ja oppaan mukaan japanilaiset olisivat innolla tulossa katsomaan sitä. Opas selosti myös kapinan vaiheita, mutta neljännen saaren nimen jälkeen putosin kärryiltä. Muistiinpanojeni mukaan muistomerkki on pystytetty kapinallisten tappamien muistoksi ja ilmeisesti kukaan ei ole saanut aikaiseksi muistomerkkiä kapinallisille, joita kuoli 600-800 ja 900 otettiin vangiksi.Opas vaihtui punavankien hautausmaalla. Tuntui ripauksen kummalliselta kuunnella a.o. opastusta univormuun pukeutuneelta upseerilta, joka välttämättä halusi kutsua 1918 tapahtumia Vapaussodaksi.
Santahaminan leiriltä miesvangit marssitettiin Tammisaareen ja saaren leiri oli sen jälkeen pääasiassa naisille. Hautausmaalle tuotiin ruumiita myös muilta leireiltä, kuten Suomenlinnasta, jossa ei hautausmahdollisuuksia ole.Haudat ovat muistomerkin takaisessa metsässä. Arkkuja sijoitettiin ensin olemassa olleisiin juoksuhautoihin ja näiden loputtua kaivettiin lisää. Oppaamme mukaan hautarivit erottuvat ennen kasvillisuuden heräämistä painautumana. Lisäksi hän oli kaverinsa ja metallinpaljastimen kanssa todennut arkkujen naularivit. Hautauksista on olemassa suhteellisen hyvät muistiinpanot ja Arkistolaitoksen sivuilta löytyy Santahaminaan vuonna 1918-19 haudattujen Suomenlinnan ja Mjölön vankileireissä kuolleiden luettelo.
Keskellä kasarmialuetta oli toinenkin kivikartio. Kakkosoppaamme kertoi tämän olevan kopio Kivennavalle jääneestä (ja Neuvostoliiton aikana tuhotusta) Joutselän taistelun muistomerkistä. Facebookissa on Nuijasodan veteraanien kiittäminen suosittua mutta sotaväessä muistellaan vielä vanhempia: Joutselän taistelu käytiin vuonna 1555. (Verkosta löytyy sivu, jossa todetaan "Kaikki vähänkin historiaa lukeneet tietävät mikä oli Joutselän taistelu". En siis ole lukenut vielä vähänkään historiaa.)
Takaisin vuoteen 1918. Lähestyimme punavankien leirin rakennuksia ja oppaamme esitteli paikalla otettua valokuvaa, jossa vankien lisäksi näkyi mies, joka toisissa valokuvissa johtaa teloituksia. Häntä ei ole tunnistettu.Tietä vähän matkaa jatkettuamme ohitimme leirin juuresvaraston. Oppaamme kertoi olleensa vuonna 2008 opastamassa vankileiriseminaain yhteydessä kiertokäyntiä. Juuresvaraston kohdalla oli vanha nainen halunnut pysähtyä ja kertoa muistoistaan. Hän oli ollut leirillä.
Kepeämpiin aiheisiin. Alueen historiaan selvästi syvällisesti perehtynyt opasupseeri kertoi löytäneensä tiilirakennusten seinistä varsin vanhoja (esimerkiksi vuosilta 1911, 1941) lyijykynämerkintöjä. Alla olevat ovat raaputuksia, jotka kuvasin siksi, että tarttuivat kännykän kameraan ja olivat satakuntalaisia.
Pieni mökki metsän keskellä oli puucee. Koen oppineeni rajallisesta historian harrastuksestani edes jotain, sillä tajusin savupiipun tarkoittavan, että se oli lämmitetty. Kuului komendantille, jonka asuinkämppä ei ollut kovin hyvässä kunnossa:
Neljässä tunnissa meille kerrottiin paljon muutakin. Oli Suomen vanhin betonielementtirakennus, Helsingin vanhin pelto, ilmavoimien historiaa, kummitus. Ja kasveja, lintuja, sudenkorentoja. Sekä laiturilta hieno näköala Helsingin torneihin (Suomenlinnan kirkko, Agricolan kirkko, Johanneksen kirkko, Tuomiokirkko ja Uspenskin katedraali, jonka tiilet muuten tehtiin Santahaminassa), joka ei tarttunut puhelimen kameraan. Mutta saarimaisema 90 astetta vasempaan näytti tältä:
Hyvä retki ja sää suosi. Hyttysiäkin riitti jokaiselle osallistujalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti