perjantai 4. kesäkuuta 2010

Afrikkaan

Kerrassaan erikoinen kokemus avata historiantutkimus ja huomata päälähteen olevan... sukututkimus. Tämä harvinaisuus oli Eero Kuparisen kirja Valkoista Afrikkaa rakentamassa. Pohjolan miehet ja Kapmaa Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian hallintokaudella 1652-1795.

Kuparinen toteaa "sukurekisterit ovat laajin olemassaoleva lähdemateriaaliryhmä, mistä on mahdollista jäljittää keskitetysti ... pohjoismaalaisia". Hänen hyödyntämänsä rekisterin alkuperäinen versio perustuu kirkonkirja-aineistoon ja 1960-luvulla toimitetussa versiossa oli käytetty myös Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian arkistomateriaalia, mistä saa vaikutelman jokseenkin luotettavasta ja laadukkaasta tutkimuksesta. Kuparisen ainoa kritiikki kohdistuu "tietojen suppeuteen", millä hän tarkoittaa sitä, että maantieteelliset paikat on annettu vain paikkakunnan nimellä, määrittelemättä maata.

Etelä-Afrikassa kävi suomalaisia merimiehiä, mm. Svenska Ostindiska kompanietin laivoilla. Mutta Kuparisen listaukseen siirtokuntaan kuuluneista on Suomesta kotoisin vain seitsemän, joten listaan heidät tähän kirjan sivulta 267:
  • Kepler (Kopler), Diederik (Turku), avioliitto Kapmaassa 1772
  • Marcus, Dirk (Turku), tullut Kapmaahan ilmeisesti 1700-luvun alkupuolella
  • Mynhardt (Meynhard, Meinhart), Johann Tobias (todennäköisesti Raahe), tullut Kapmaahan 1755
  • Smidt, Aloven (Turku), Kapmaassa 1770-luvulla
  • Sonnemann, Johannes (Suomi), avioliitto Kapmaassa 1817
  • Wikar, Jakob (s. 1752, Kokkola)
  • Zeeman, Matthys (Helsinki), avioliitto Kapmaassa 1777

Siirtolaisten tunnistamista vaikeuttaa mahdollisesti vasta matkalla omaksuttu sukunimi ja/tai sukunimen hollannistettu muoto.

(Ruotsin radion ohjelmassa Vetenskapsradion historia alkoi muuten juuri viime viikolla sarja juttuja ruotsalaisten kohtaloista Etelä-Afrikassa.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti