SukuForumilla kysyttiin, miten voi tietää mihin "heimoon" kuuluu kun esipolvet jakaantuvat eri puolille Suomea. Ja itse on mahdollisesti asunut ja kasvanut jossain muualla.
Heimo on Nykysuomen sanakirjan mukaan laveimmassa mielessä "yhteisistä esivanhemmista polveutuvien sukujen muodostama yhteisö, sukukunta; rotuominaisuuksien, tapojen, murteen ym. puolesta läheisesti yhteen kuuluva kansanosa; sukulaiskansojen yhteisö". Ensimmäinen osa on omalla tavallaan mielenkiintoinen (monet Suomen sukuseuroista heimoseuroja?) mutta keskeltä voi poimia sanat "tavat ja murre" sekä yhteenkuuluvuus.
Oma heimo on se mihin tuntee kuuluvansa. Syntyi yhteys sitten genetiikasta tai elämänvaiheista. Porukka, joka on "omia ihmisiä". (Katleena Kortesuo kirjoitti äskettäin, ettei suomalaisten välillä enää ole alueellisia eroja. Uskoo joka haluaa.)
Tai mahdollisesti ajattelen liian yksinkertaisesti? Itselleni valinta kun on selvä. Kasvoin Satakunnassa ja esivanhemmistani lähes 50% eläneet Satakunnassa. Eli minun silmissäni on kyyneleet kun laulu alkaa "Kauas missä katse kantaa yli peltojen" ja mielessäni seison Kokemäen Orjapaadella katsomassa peltoja, joilla esi-isäni "tyynnä kynsi aurallansa maata isien" . Ja juuri ne muutamat esivanhemmat ovat sitä "sukua", johon "ihan oikeasti" tunnen kuuluvani. Sen suvun pikkuserkkujen rippi- ja yo-juhliin minut kutsutaan.
Lapsuudessani en tuntenut isoisieni sukulaisia, enkä ole ollut heidän kanssaan myöhemminkään varsinaisesti tekemisissä. Minulla on pikkuserkkuja ja serkkupuolia, joita en tuntisi ulkonäöltä enkä välttämättä tunnistaisi nimestäkään. Yhteiset esivanhempamme olen toki selvittänyt, mutta luulisin olemattomien suhteiden eläviin sukulaisiin selittävän miksi kyseiset juuret eivät ole minussa herättäneet suurempia tunteita.
Äidinäitini puolella olisi selkeä suku, johon identifioitua. Mutta ollessani lapsi äitini kertoi minulle, että hän kuului Hohenthal-sukuun ja minä en. Että piti olla itsellä tai vanhemmalla Hohenthal-nimi. Todellisuudessa tämä ei ollut sukuseuran sääntönä, mutta päähäni jäi ajatus kuulumattomuudesta. Lisäksi vierastan Hohenthal-juuren korostamista kun meillä Vetelin Hohenthaleilla on juuristossamme myös komea Kainu&Torppa-möykky. Ottaen huomioon kuinka moninkertaisesti polveudun siitä olen enemmän veteliläinen kuin mitään muuta. Mutta Pohjanmaan maakuntalaulua en osaa ulkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti