torstai 13. toukokuuta 2010

En myynyt esi-isääni

Pari viikkoa sitten minua lähestyi freelance-toimittaja, joka kaavaili juttua Hesariin sukututkijoista. Sukututkijoista, jotka olivat löytäneet juuristaan jotenkin "historialliseen tapahtumaan" osallistuneen henkilöön.

Moinen rajaus on itselleni vieras. Osa esivanhemmista ovat minulle merkityksellisempiä kuin muut, mutta henkilökohtaisemmista syistä kuin jonkinlaisen kuuluisuuden takia. Petter Sund, koska hän antoi minulle juuret Helsinkiin muuttaessa, Gustava Adriana Gottleben siksi, että hänen elämänsä kului minulle rakkaassa maisemassa, ja J. A. Hohenthal, koska hänestä kerrottiin hauskoja juttuja. Henkilöitä, joiden elämään olen tutustunut kokonaisuutena.

Ja mikä on historiallinen tapahtuma, joka merkitsee jotain Hesarin peruslukijalle? Kelpaisiko Brunkenbergin taisteluun osallistunut Erik Åkesson? Kaarle XII:n rinnalla Poltavasta Benderin kalabaliikiin kulkenut Caleb de Frumerie? Suomen sodan läpi talsinut Jonas Hohenthal? Tamperetta valloittanut Aato Hohenthal? En ehdottanut heistä yhtäkään, sota ei ole historiallinen tapahtuma, jota haluan väen vängällä sukututkimuksen yhteydessä muistella.

Eric Sohlberg rahoitti Carl Linneauksen ulkomaanmatkan, mikä on historiallisesti varsin merkittävää. Itselleni mielenkiintoisempaa oli kuitenkin se, että Linneaus kirjoitti hänestä ja pojistaan rumasti Nemesis Divinaan. Mutta osaisinko selittää tämän aamiaispöydässä sulavalla tavalla? Enpä usko.

Eli yritin myydä Petter Sundia, joka sentään liittyy historiallisiin/tunnettuihin paikkoihin. Asui nykyisen valitioneuvoston linnan kohdalla, omisti Tuomarinkylän ja sitten Munkkiniemen, jossa kuoli. Ja teki mielenkiintoisia asioita, joista joku päivä toivottavasti saan aikaiseksi kirjan.

Mutta toimittaja perui kertaalleen sovitun haastattelun ja eikä palannut asiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti