Kiirehdin eilen töiden jälkeen Kansallisarkistoon, jossa en löytänyt alkuunkaan sitä, mitä etsin, mutta Turun toimitettujen tuomiokirjojen hakemistosta hyppäsi silmilleni Lars Olofsson till Packaworij. Lars osoittautui pahkavuorelaiseksi, mutta juttu ei valitettavasti paljastanut hänen elämästään mitään kovin olennaista, halusi velkapantin.
Arkistosta suuntasin kohti itselleni vierasta Käpylää ja Karjalataloa. Onnekseni törmäsin jo ennen bussipysäkkiä illan esitelmöitsijään, joten a) ehdin konsultoida häntä arkistossa kohtaamastani ongelmasta ja b) pääsin ilman stressiä perille asti. (Bussissa ehdin surffata puhelimella Facebookiin, jossa ilmoitettiin vapaista paikoista historiallisen teeman bussiretkelle toukokuun lopussa. Ehdin soittaa ilmoittautumiseni ennen esitelmän alkua. Perin tyytyväinen tehokkuuteeni. Vaikka ilmoittautumisen jälkeen tajusin, että juttu on kertausta viime vuodelta. ...opintojen äiti..., jotain?)
Kari-Matti Piilahden esitelmän otsikkona oli Sosiaalinen vuorovaikutus kaakkoissuomalaisessa maalaisyhteisössä 1600- ja 1700-luvulla eli vuoden 2007 väitöskirjansa aihe.
Tuomiokirjojen ominaisuudet lähteinä tehtiin taas tutuksi, yhdellä tavalla. Satunnaisten käräjäjuttujen mainintojen perusteella talonpojat Valkealasta matkasivat toisinaan Helsingissä, Turussa tai jopa Tukholmassa, mutta on mahdotonta sanoa kuinka yleistä tämä oli. Ei ainakaan niin erikoista, että pöytäkirjaan olisi merkitty reissun syy.
Avioliittojen analyysissä Piilahti oli havainnut, että vuoden 1734 lain vapautettua pikkuserkusavioliitot, samasta kylästä ja naapurikylästä löydettyjen aviopuolisojen osuus kasvaa. Myöhemmin hän totesi, että kylän merkitys yhteisönä kasvoi vasta 1700-luvulla. Sitä ennen, sotien ja katovuosien aikakautena, oli järkevämpää luoda mahdollisimman monipuolisia ja laajoja suhdeverkostoja, suvun ja kylän ulkopuolellekin.
Yhteisö kun ei ollut 1600-luvulla stabiili vaan kuolema ja taloudelliset realiteetit saattoivat muuttaa yhden kylän asujamiston kokonaan muutamassa vuosikymmenessä. Eli muutostilanteessa pärjäsi parhaiten, jos oli tuttuja eri puolilla pitäjää ja erilaisissa sosiaalisissa asemissa (palatakseni historiallisiin analogioihini: nykyajan työelämässä pärjäämiseksi tarvitsee kontakteja ei ainastaan nykyisen työpaikan väestä, vaan muista yrityksistä ja mielellään toisilta toimialoilta. Suhteita sosiaalisten kontaktien, opiskelun, yhteiskunnallisen osallistumisen ja työpaikkojen kautta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti