Saara tosin ei päässyt oikeasta ovesta sisään:
Keräsin vielä rohkeutta erään kellertävän, pylväikköisen kupolirakennuksen vierellä, mutta en uskaltanut ylittää tietä, sillä rakennus oli siihen kuvakulmaan nähden minkä minä olen nähnyt mahdottomassa paikassa ja sen oven edessä oli niitä parrakkaita miehiä tupakoimassa, enkä minä kehdannut mennä lukemaan, sanottiinko siinä pienen pienessä kyltissä Kansalliskirjasto. Rakennus näytti jopa sopivan kokoiselta Kansalliskirjastoksi, mutta omasta mielestäni en ole muka koskaan kuvista huomannut kupolia sen katolla ja sitä paitsi minusta se ovi oli ihan liian pieni Kansalliskirjaston oveksi.Matleena Ojapalo kuvaa sisäänkäyntiä:
Kirjaston mahdin vierailija aistii jo astuessaan sisään jykevien pilarien koristamasta sisäänkäynnistä. Kirjastoon saavuttaessa vierailijan on jätettävä päällystakit sisääntuloaulan naulakkoon ja laukut lukollisiin lokeroihin. Kirjaston kansallisaarteita vaalitaan tarkasti.Amu pääsi sisälle:
Se on vanha, suuri ja arvokas. Heti päästyäni sitä ympäröivien kiviseinien sisäpuolelle aloin tuntea jonkinlaista hartautta. Yhtäkkiä tuntui kuin olisin ollut jossain menneessä ajassa ja paikassa, enkä lainkaan 2000-luvun Helsingissä. Jos olisin sellainen opiskelija, joka lukee tenttiin kirjastossa, valitsisin ehdottomasti Kansalliskirjaston ajattoman, ylvään hiljaisuuden. Lukemiseen voisi siellä hakea lisää motivaatiota kuvittelemalla olevansa joku historian merkkihenkilö, joka valmistautuu suuriin tieteellisiin tai poliittisiin koitoksiin käyttämällä kaiken aikansa hankkimalla pohjatietoja.Eija Mäkisen ajatukset lähtivät liikkeelle:
Kirjastoon ei saa viedä laukkuja, vaan tavarat laitetaan eteisessä ostoskoreihin. Minusta on ollut nastaa katsella, kun tietoa etsivät ihmiset kuljeksivat koreineen hyllyltä toiselle, ja huvittaa itseäni ajatuksella tiedon “shoppailijoista”: “Minulle annos lääketieteen historiaa vuosilta 1825–50, kiitos.” “Mistä osastolta löytäisin rokokooajan säveltäjät?” “Saisinko perehtyä lähemmin Skandinavian 1600-luvun kuningaskuntiin ja provinsseihin?” Mikä parasta, tässä “tavaratalossa” palvelu toimii. Mistähän muuten johtuu, että juuri kirjastoissa työskentelee niin paljon ystävällisiä ihmisiä?
Kansalliskirjasto on mahtava paikka. Jokaisella maalla pitäisi olla tällainen itsetuntoa kohottamassa. Siksi harmittaakin, että päätiskin päivystäjistä muutama on varsinaisia möllejä. Vuosien mittaan olen oppinut tunnistamaan nämä parit hapannaamat.
VastaaPoistaMuuten ei ole kyllä valittamista, ei henkilökunnasta eikä muustakaan. Kesällä rotundan yläosissa on turhan kuuma. Kestettäköön.
Tarkemmin ajateltuna en ihmettele niitä, jotka kääntyvät eteisestä (tai päivystystiskiltä) kotiin. Joten kunhan ehdin kirjoitan tänne suunnistusoppaan. "Kompassi käteen ja ensin eteläsaliin..."
VastaaPoistaMiten meillä Kansalliskirjaston käyttö onkaan helppoa. Ei taritse hankkia useita suosittelijoita ja anomuskaavakkeita saadakseen mahdollisen käyttöoikeuden, joka on voimassa vain rajoietusti. Joissain maissa se maksaa melkoisen kunnioiettavia summia.
VastaaPoistaSinne on vielä helppo mennä ja kaiken lisäksi se on ehkä Suomen kaunein paikka, talo ja julinen tila!
Siellä tuntee itsensä muita paremmaksi ja siellä viihtyy. Kellarin kahvilassakin käydessä tuntee saavansa laajakaistamäärällä ihan henkistä ravintoa.
Minusta vaan Kansalliskirjasto on parasta mitä Suomessa on!
Ossi Lehtiö
Sinne on olemassa suunnistusopas, joka löytyy osoitteesta http://www.kansalliskirjasto.fi/extra/opas/ - löytyy myös kirjaston tiloissa olevilta "suunnistuspäätteiltä" jos eksyy kesken matkan ;-)
VastaaPoistaKiitos Laila. Mutta saattaa olla, että kuitenkin rustaan jotain historianharrastajan näkökulmasta.
VastaaPoistaKiitos maininnasta ja linkityksestä. :) Tarkoitin mitä kirjoitin: Kansalliskirjasto on kaunein kirjastomme, ja siellä on valtavan innoittavaa työskennellä.
VastaaPoistaTähän kommenttiini voisin lisätä myös blogikirjoituksestani puuttuvan yksityiskohdan: viehättävän kahvilan, josta saa maukkaan lounaan edullisesti.