Ensimmäisenä kevätloman päivänä eli maanantaina ohjasin askeleeni Helsingin kaupunginarkistoon tarkoituksena täydenää jo kuukauden käynnissä ollutta talohistoriikin aineistoa. Olen käynyt arkistossa aiemminkin, joten ei tullut yllätyksenä, että vastassa oli yrmeän oloinen vahtimestarityyppi, joka soitti päivystäjän paikalle toteamalla puhelimeen "nyt niitä alkaa tulla". Olo oli erittäin tervetullut!
Päivystäjä oli oikein mukava ja kaivoi alle minuutissa esille tonttikortit, joihin on koottu lainhuutojen ja väestölaskentojen perustiedot. Hyödylliset yksityiskohdat tontin alkuvaiheista ja uusi versio valmistumispäivämäärästä piirtyivät muistiinpanoihini.
Rahatoimiston Henkirahojen kantokirjat vastaavat Kansallisarkiston henkikirjoja tietosisällöltään. Mutta edellisiin pääsee käsiksi toisin kuin jälkimmäisiin (vuotta 1922 edeltävältä ajalta). Massiivisia opuksia, joista sain vihdoin poimittua jokseenkin ensimmäiset asukkaat ja myös lisävarmistusta siitä, että rakennukset olivat valmistuneet vuoden 1913 aikana, eivät 1912 kuten isännöitsijäntodistuksessamme lukee.
Helsingin poliisilaitoksen arkistossa on joistakin taloista asukasluetteloita vuosilta 1907-1990. Ei minun tutkimuskohteestani.
Eli asukasluetteloiden sijaan, vihdoin, pitkän odotuksen jälkeen, poliisilaitoksen osoitekortiston kimppuun. Vihdoinkin projekti, jossa sitä pääsee hyödyntämään...
Innostukseni laantui hyvin nopeasti. Henkilötietojen suojaamiskeino voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin noin sentin levyinen mikrofilmi. Joita ei minun kärsivällisyydelläni montaa jaksanut koneeseen pujottaa. Ehkä loman loppupuolella olen rennompi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti