Taannoin kokemani riemu Suuren adressin äärellä on nyt levinnyt sukututkijoiden keskuuteen isommalla volyymillä. Titteleitä ihmetellään ja nimien mukana oloa tai niiden puuttumista. Tämän on aiheuttanut se, että Adressi on nyt osa Digitaaliarkistoa. Erinomainen lisä, joka toisin kuin monet muut, joista olen täällä valittanut (ja tulen valittamaan lisää), on helposti selattavissa pitäjittäin.
Niinpä läpikäymään aikasemmin tutkimatta jäänyttä Asikkalaa. Syrjäkylällä asuneet esivanhempani tuskin osuivat kerääjien eteen... Täällä näkyy ilmiö "puumerkki kirjoitustaidottoman merkkinä", josta oli maininta Kokemäen perinnetiedossa, mutta ao. sivuilla ei silmiini osunut yhtään esimerkkiä. ... Yksi tuttu nimi sentään, vaarin muistelmissaan mainitsema kansakoulunopettaja Olli Pajari... ja sitten vino pino Ilmavaltoja, jotka esittelevät itsensä lampuodeiksi, mikä on erittäin mielenkiintoista. (Kuin myös se, että neljäs kirjain on jokaisessa A.) Miksikähän tämä unohtui tarkistaa Ilmavalta-kirjaa tehdessä? Siksi ettei kaikkea voi muistaa?
Mainitsin ohimennen tästä Digitaaliarkiston lisäyksestä tuttavalle, joka vastasi "Hyvä että pidät minut ajantasalla aineistosta." Moista tehtävää ilman telepaattisia taitoja on haastavaa hoitaa. Linkitän tänne minkä ehdin, olen alkanut kontribuoida Agricola-keskusteluihin ja lähettelen yksityisviestejä, kun kuvittelen tietäväni mikä jotakuta voisi erityisesti hyödyttää... No, jollen haluaisi esiintyä tietotoimistona, jättäisin nämä tekemättä.
Ei (digitoidun) aineiston hyödyntämisessä voi kuin yrittää parhaansa. Ja yrittää pysyä ajantasalla, mikä ei ehkä ole historian tutkijoille ominaisinta aluetta. Viime vuoden lopulla minulle kerrottiin yksityisviestissä "Kävin esim. Kansallisarkiston digitaalisen tiedon seminaarissa, ja leuka loksahti kuunnellessa HY:n historian laitosten edustajien käsityksiä digitoinnista, "yleisin käsitys meidän henkilökuntamme keskuudessa on, että se on jostain dokumentista digikameralla otettu kuva"."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti