tiistai 12. tammikuuta 2010

Talvista matkantekoa 1850-luvun alussa

Louis Léouzon Le Ducin teksteistä toimitetussa kirjassa Pariisista Pohjantähden alle on kuvaus kirjoittajan helmikuisesta matkasta Helsingistä Pietariin. Le Duc matkusti kuormareessä, "jossa oli sisäpuolella heiniä, tyynyjä ja kaksi valtavaa karhuntaljaa." Hän oli "kietoutunut kahteen turkisviittaan, jotka oli kaulasta ja vyötäisiltä sidottu tiukasti kuuden metrin pituisella villavyöllä." Lisäksi hänellä oli "vanulla vuorattu lakki, paksu kaulahuivi, turkisvuoriset saappaat, karvarukkaset ja muhvi." (s. 124)

Matka sujui yölläkin, sillä "kuu ja tähdet luovat lumkeen ihmeellistä hohdetta". (s. 126) Le Duc pysähtyi alkumatkasta Porvoon Seurahuoneelle ja Loviisan kestikievariin. Tyytyväisenä hän toteaa "Suomen kyytiasemilta tietää varmasti saavansa aina kahvia, ja paremmin hoidetuissa paikoissa, esimerkiksi pikkukaupungeissa, sen mukana saa vaaleaa leipää ja varsin hyviä korppuja." (s. 125)

Vastaan tuli talonpoikia rekineen. "Melkein kaikilla talonpojilla oli karkeasta kankaasta tehty harmaa nuttu, päässä kuusikulmainen sudennahkalakki, jossa oli pitkät korvalliset, ja jalassa suuret nahka. tai huopasaappaat. Naiset istuivat kuorman päällä suunnilleen samanlaisissa tamineissa jalat riippuuen, kädet pistettyinä hihansuihin. Kaikkien kasvot punoittivat ja miesten parrasta riippui jääpuikkoja, mutta kukaan ei näyttänyt vähääkään piittaavan pakkasesta." (s. 127)

Haminan jälkeen rekeä ahdisti susilauma. Kyytimies piti ampumista parempana kiirehtiä Urpalan kestikievariin. "Vielä muutama askel, ja syöksyimme sisään pihaportista, joka suljettiin heti. Se ei tapahtunut hetkeäkään liian aikaisin, sillä paikalla oli jo parikymmentä läähättävää ja ulvovaa sutta. Ne heittäytyivät lankkuaitaa vasten, mutta se oli liian korkea. Raavittuaan lankkuja kynsillään ja ulvottuaan vielä pitkään ne kääntyvät pakoon ja hävisivät kauas metsään." (s. 129)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti