"Omakustanteissa ei tietenkään ole periaatteessa mitään moitittavaa, päinvastoin. Jos kriitikkoon on luottamista, tässä kirjassa on myös "henkilöistä runsas nimiluettelo". Mikäli tämä sanonta tarkoittaa aakkostettua henkilöhakemistoa sivunumeroineen, kysymyksessä lienee tavallista tasokkaampi perheen maksama painotuote."Tässä Mäkelä-Alitalo on tarkasti samalla linjoilla SSS:n viime vuosien sukukirjaraatien kanssa: Henkilöhakemisto on laadun merkki. Vaikken itse ole niiden laatimisessa kunnostautunut, en varsinaisesti (periaatteessa?) ole eri mieltä hakemistojen arvosta. Mutta harvemmin olen arvostanut teosta pelkän hakemiston olemassaolon perusteella.
Vuoden viimeisessä numerossa Mäkelä-Alitalo arvioi Reino Kallion kirjaa Häiriköintiä ja henkirikoksia. Eteläpohjalaisnuoret paikallisen kurinpidon kohteena sääty-yhteiskunnan aikana. Mäkelä-Alitalo on "perin hämmästynyt, että tohtori Reino Kallio on joutunut julkaisemaan tutkimuksensa omakustanteena."
Tietenkin olisi hienoa, jos jokainen peruslaatukriteerit täyttävä käsikirjoitus pääsisi ammattitoimittajan käsittelyyn ja saisi ammattilaisten suunnitteleman ulkoasun ja tehokkaan markkinakampanjan ja... Mutta jos julkisuudessa esitettyihin tietoihin on luottamista, niin ainakin ensimmäinen ja viimeinen jäävät toisinaan puutteellisiksi kustannustaloissa(kin). Mutta ne tarjoaisivat kuitenkin sen hyväksyttävyyden tuntomerkin, jota Mäkelä-Alitalo tuntui painotuotteilta kaipaavan. Ollen tässä tuskin yksin.
Apropoo. Törmäsin Kansallisarkistossa kesällä työtuttuun, joka työsti isoisänsä elämänkertaa. Joka oli kuuden viikon työskentelyn jälkeen viimeistelty ja lähdössä tarjolle kustannusliikkeeseen. Joulutervehdyksen yhteydessä hän löytäneensä kirjalle isoisän elämänuraan liittyvän julkaisijan, Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö (OKKA). Vain tekemällä saa valmista ja yrittämällä onnistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti