Wiljo Edward syntyi Kokemäellä puuseppä Kustaa Ferdinand Matinpoika Lehtosen ja Ida Salinda Joosepintyttären pojaksi 18.3.1883. Hän asui vuoden 1917 kutsuntakorttien täytön aikaan Fitchburgissa Massachusettsin osavaltiossa. Ilmoitti lähimmiksi omaisikseen isän ja äidin, joten oli ilmeisesti naimaton. Wiljo asui Fitchburgissa myös vuoden 1942 kutsunnassa ja siellä hän kuoli 8.11.1976.
Wiljon isosisko Hilja Maria (s. 10.8.1888) saapui Bostonin satamaan 28.3.1913 Ivernia-laivalla Liverpoolista. Hän oli viimeksi asunut Vehmaalla ja isä Kustaa jäi Hinnerjoelle. Vastaanottajaksi hän merkitsi Fitchburgissa asuvan veljensä Kustin. Isoveli Kustaa Teodor (s. 17.6.1890) asui vuoden 1917 kutsunnan aikaan edelleen Fitchburgissa ja oli mennyt naimisiin.
Hilja Maria meni naimisiin K. Victor Heikkilän kanssa ja heille syntyi tytär Hilkka vuoden 1919 paikkeilla. Hän oli naimisissa Hlge O. Kiurun kanssa kun Hilja Maria kuoli kesäkuussa 1963. Lyhyen muistokirjoituksen mukaan hän oli ollut jäsenenä kolmessa yhdistyksessä: Finnish Golden Age Club, the United Co-operative Society and the Workers Credit Union.
Lähteet:
Kokemäen rippikirja 1881-1890 s. 885, 1891-1900 s. 1118
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: Worcester County, Massachusetts; Roll 1685149; Draft Board: 0.)
Ancestry.com. U.S. World War II Draft Registration Cards, 1942 (Roll MIUSA1939B_082535; Local board: Wor , Massachusetts)
Ancestry.com. Massachusetts Death Index, 1970-2003
Ancestry.com. Social Security Death Index (Number: 017-03-8135;Issue State: Massachusetts;Issue Date: Before 1951.)
Fitchburg Sentinel (Fitchburg, Massachusetts) 18.6.1963 (Hilja Marian kuolinilmoitus)
Ancestry.com. Boston Passenger Lists, 1820-1943
Ancestry.com. Massachusetts Death Index, 1970-2003
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Census Place: Fitchburg, Worcester, Massachusetts; Roll 962; Page: 3B; Enumeration District: 158; Image: 570.0.)
lauantai 7. marraskuuta 2009
Ajan aiheista
Tämän viikon aiheita on ollut verotiedot ja Italian krusifiksit. Työpaikallani on toisinaan kyseenalaistettu ulkomaalaisten puolelta suomalainen käytäntö verotietojen julkisuudesta. Ja vastustusta löytyy suomalaisistakin, Hesarin verkkosivulla eka kommentoija kirjoittaa "Miksi tilinauha yleensä pidetään suojattuna, tai on minkäänlaista henkilökohtaista pankkitiliä, jos vuoden lopulla palkkasi on kaikkien ihmisten avointa riistaa. Kuka tämän käytännön aloitti ja kuka tästä hyötyy ja millä oikeudella?"Käytäntö on ollut voimassa jo aika kauan. Yllä oleva otsikko on Hufvudstadsbladetin numerosta 10.2.1900 ja aloittaa muutaman sivun verokalenterin. Kunnallisverotus oli arvioperusteista ja julkisuudella tarkoitus varmentaa oikeellisuus. Sittemmin muodostunut maan tavaksi, jota minusta ei ole syytä muuttaa.
Maassa maan tavalla, tai maasta pois. Jos pitää uskonnottomien edelleen sietää Italian päiväkodeissa (!) krusifikseja ja Suomen kouluissa Hoosiannaa, niin ei sitten motkoteta muistakaan perinteistä.
perjantai 6. marraskuuta 2009
Nytpä tahdon olla mä...
... pienen talon laittaja. Perspektiivipiirros kahden perheen omakotitalosta löytyi polulta Maa- ja metsätalousministeriö > Maa- ja metsätalousministeriön tyyppitalopiirustukset (kokoelma)AS-tyyppirakennukset . Samasta löytyy lisää malleja, joista ulkokuvan lisäksi esittelylehti, julkisivut, päädyt, pohjapiirrokset, leikkaus, hormit, palkkipiirustus ja rakennusainemenekkiluettelot.Tutkimuksen tieteellisyydestä
Österholm-käsikirjoitus edistyy. Hitaasti, mutta edistyy. Olen käyttänyt aika monenlaisia lähteitä, muistanut lähdeviitteiden merkitsemisen, tulkinnut ja yhdistänyt. Kirjoittanut historiaa. Mutta olenko tehnyt tieteellistä tutkimusta?
Luonnontieteellisen korkeakoulututkinnon pohjalta vastaan: En. Minulla ei ole minkäänlaista tutkimushypoteesia, tarkoituksenani ei ole ponnistaa mikrohistoriasta yleisiin ilmiöihin. Yritän vain luoda mahdollisen täydellisen kuvan muutaman pikkurikollisen toiminnasta. Omaksi huvikseni.
Samalla tavalla sadat suomalaiset sukututkijat pysäävät sukutaulujaan ja -kertomuksiaan. Parhaimmillaan käytetään oikeita lähteitä oikealla tavalla ja toisinaan mennään siitä missä aita on matalin. Itse olen kokeillut molempia ja ensimmäisestä jää ainakin parempi mieli. Mutta ei oloa tieteen tekemisestä.
Ancestry Magazinessa vuonna 2003 julkaistun Donn Devinen artikkelin The Narrow Gap Between Science and Genealogy alkukappaleissa paljastuu, että sukututkimuksen tieteellisyys on avoin kysymys Atlantin toisellakin puolella. Tieteellisyyden puolesta argumentoidaan väittämällä, että sukututkija rakentaa hypoteesin käytettävissä olevan tiedon perusteella ja sitten muodostaa tutkimussuunnitelman, jonka tuottamalla uudella tiedolla hypoteesi voidaan vahvistaa tai kumota. Ei siis ainoastaan haeta tietoa tiedon vuoksi.
Luonnontieteellisen korkeakoulututkinnon pohjalta vastaan: En. Minulla ei ole minkäänlaista tutkimushypoteesia, tarkoituksenani ei ole ponnistaa mikrohistoriasta yleisiin ilmiöihin. Yritän vain luoda mahdollisen täydellisen kuvan muutaman pikkurikollisen toiminnasta. Omaksi huvikseni.
Samalla tavalla sadat suomalaiset sukututkijat pysäävät sukutaulujaan ja -kertomuksiaan. Parhaimmillaan käytetään oikeita lähteitä oikealla tavalla ja toisinaan mennään siitä missä aita on matalin. Itse olen kokeillut molempia ja ensimmäisestä jää ainakin parempi mieli. Mutta ei oloa tieteen tekemisestä.
Ancestry Magazinessa vuonna 2003 julkaistun Donn Devinen artikkelin The Narrow Gap Between Science and Genealogy alkukappaleissa paljastuu, että sukututkimuksen tieteellisyys on avoin kysymys Atlantin toisellakin puolella. Tieteellisyyden puolesta argumentoidaan väittämällä, että sukututkija rakentaa hypoteesin käytettävissä olevan tiedon perusteella ja sitten muodostaa tutkimussuunnitelman, jonka tuottamalla uudella tiedolla hypoteesi voidaan vahvistaa tai kumota. Ei siis ainoastaan haeta tietoa tiedon vuoksi.
torstai 5. marraskuuta 2009
Helsingin karttoja
Pessimistiset odotukseni eivät täyttyneet vaan Helsingin karttarekisterissä todellakin on karttojen kuvat. Yllä topografikartta kotikulmiltani vuodelta 1885.Karttarekisteriin pääsee klikkaamalla kaupunginarkiston sivulta itsensä Sinetti-arkistokannan kuvaukseen, sieltä Sinetin hakuun ja sitten klikkamalla "karttarekisteri" laatikkoa.
Janne Aukia otsikoi blogikirjoituksensa tänään Historiallinen kartta Helsingistä, mutta ei kirjoittanut arkistojen aarteista vaan tekemästään Historiallinen Helsinki sivusta, jossa saa tarkasteltua päällekkäin 1897 karttaa ja nykytilannetta. Vähän toista kuin meikäläisen karttakohdistusharjoitus!
1700-luvulla Sursillin suvusta
Joskus historialliset jutut ovat niin tutun kuuloisia, että on vaikea niellä ajatusta ajatus- ja toimintamallien perusteellisesta erilaisuudesta...
I. E Falander kirjoitti 2.10.1770 K. F. Mennanderille, että hän oli jo useita vuosia ajatellut julkaista Falanderien ja Tigerstedtien sukurekisterin. Mutta jos Mennander, niin kuin hän oli kuullut, oli aikeissa julkaista Sursillien sukurekisterin niin turha tietoja oli kahteen paikkaan painattaa. Falander voivottelee myös ettei ole saanut joltain sukulaiselta tietoja, vaikka on moneen kertaan kysynyt.
Mennander vastasi, että Sursillien sukurekisterin (oik. Sorsellska!) käsikirjoitus oli ollut tarkistettavana rovasti Mathesiuksella, mutta tämä oli kuollut ennen kuin sai sen valmiiksi. Tämän vävyn herra Westz[ynthius] pitäisi työtä jatkaa.
Kuusi vuotta myöhemmin Henrik Gabriel Porthan kertoo ruustinna Fjellströmin hautakirjoituksen vahvistavan suvun nimeksi "Sorselska och icke Sursillska". Seuraavana vuonna piti teos saada painosta. Pieniä haasteita viimeistelyssä: Westzynthius oli muuttanut järjestystä joissakin kohdin niin että koko käsikirjoitus oli kirjoitettava uudelleen. Ja moninaiset viittaukset sivujen kesken tuottivat haasteita painatukseen.
Vaikeata on aina ollut tutkimusten painoon saattaminen. Sivuviittaukset olisivat sentään nykytekniikalla helpommin hallittavissa.
(Edellä olevat kirjeet on painettu johonkin kirjaan, josta niitä muutamia kuukausia sitten luin. Mennanderin kirjeenvaihdon kokoelma? Wikipediassa koko(?) Sursill-tutkimuksen historia)
I. E Falander kirjoitti 2.10.1770 K. F. Mennanderille, että hän oli jo useita vuosia ajatellut julkaista Falanderien ja Tigerstedtien sukurekisterin. Mutta jos Mennander, niin kuin hän oli kuullut, oli aikeissa julkaista Sursillien sukurekisterin niin turha tietoja oli kahteen paikkaan painattaa. Falander voivottelee myös ettei ole saanut joltain sukulaiselta tietoja, vaikka on moneen kertaan kysynyt.
Mennander vastasi, että Sursillien sukurekisterin (oik. Sorsellska!) käsikirjoitus oli ollut tarkistettavana rovasti Mathesiuksella, mutta tämä oli kuollut ennen kuin sai sen valmiiksi. Tämän vävyn herra Westz[ynthius] pitäisi työtä jatkaa.
Kuusi vuotta myöhemmin Henrik Gabriel Porthan kertoo ruustinna Fjellströmin hautakirjoituksen vahvistavan suvun nimeksi "Sorselska och icke Sursillska". Seuraavana vuonna piti teos saada painosta. Pieniä haasteita viimeistelyssä: Westzynthius oli muuttanut järjestystä joissakin kohdin niin että koko käsikirjoitus oli kirjoitettava uudelleen. Ja moninaiset viittaukset sivujen kesken tuottivat haasteita painatukseen.
Vaikeata on aina ollut tutkimusten painoon saattaminen. Sivuviittaukset olisivat sentään nykytekniikalla helpommin hallittavissa.
(Edellä olevat kirjeet on painettu johonkin kirjaan, josta niitä muutamia kuukausia sitten luin. Mennanderin kirjeenvaihdon kokoelma? Wikipediassa koko(?) Sursill-tutkimuksen historia)
keskiviikko 4. marraskuuta 2009
Ammattilaisten vinkkejä
Helsinkin kaupunginkirjaston verkkosivuille on lähes tulkoon piillotettu aihepaketteja. Kirjojen lisäksi näissä on linkkejä verkkopalveluihin
- Suomalainen kansanmusiikki (18.9.2006)
- Lapsuuden historia (18.12.2006)
- Romanovit – Venäjän viimeinen tsaariperhe (8.1.2007)
- Sotalapsikirjallisuus (29.1.2007)
- Saamelaiset (4.2.2007)
- Naisen asema Suomessa (5.3.2007)
- Aika, ajanmittaus ja kalenterit (19.3.2007)
- Kirviön kiikarissa: Helsinki (12.6.2007)
- Helsingfors i våra hjärtan (12.6.2007)
- Kirviön kiikarissa: Suomenhevonen (17.7.2007)
- Suomi muiden silmin (27.8.2007)
- Suomi suuriruhtinaskuntana, 1809 – 1917 (3.12.2007)
- Ilmiöiden kulttuurihistoriaa (17.12.2007)
- 1918 (31.3.2008)
- Kotirintaman kokemuksia kaunokirjallisuudessa (13.5.2008)
- Sukututkijan kesä (19.5.2008)
- Suomen romanit (25.8.2008)
- Oman elämän tarinat (29.9.2008)
- Turku – kansallisaarre ja joulukaupunki (20.12.2008)
- Kirjoja myyttien ja menneisyyden Lapista (2.3.2009)
- Sukututkijan kevät: uutuuksia (20.4.2009)
- Kielletyt kirjat – vain opintosalikäyttöön! (4.5.2009 )
Kuvaelma kansan elämästä
Kirrilä oli suora vastakohta Kolkkilalle sekä ulkonaisissa, että sisällisissä suhteissa. Kirri oli isältään perinyt talon velattomana ja vieläpä valmiita rahojakin. Kirrilän isäntäväki oli niin kitsasta ja visua laatua, että siinä oli työ, tuska, jos he raskivat oikeen syödään. Emäntä oli niin saita ja visu, ett'ei hän raskinut sormeaan nuolasta, kun hän maito-astioitaan kuoriessa sormellaan pyyhki viimeisiä päällisen hituleita kermapönttöön, vaan hänellä oli leipä-siivuja aina varalla, joihin hän pyyhki sormensa, sitten hän pirosteli hienoa suolaa tuon voiteluksensa päälle ja antoi ne sitten lapsillensa voileivän nimellä.Isäntä taas oli niin saita, ett'ei hän koskaan olisi raskinut maksaa työmiehille palkkaa, jonka he kyllä olivat kovalla työnteollansa ansainneet. Jokaisen työmiehen palkan maksun aikana oli Kirrillä riitaa ja kinaa työmiestensä kanssa, ja kun hän lopen ei pääsnyt puuhun eikä pitkään, vaan hänen täytyi kun täytyikin maksaa tavallinen maassa kulkeva palkka, vannoi hän tavallisesti silloin, ett'ei hän kuuna herran valkeana ota enään työhönsä noin korkean palkan ottajaa. Tuon valansa vannoi hän joka työmiehelle, jolle hän vaan palkkaa maksoi, mutta tuo vala ei kumminkaan pitänyt paikkaansa, siitä pienestä ja yksinkertaisesta syystä, kun hän kumminkin tarvitsi työmiestä usein.Vaikka hänellä oli rahoja lainoissa, oli hänellä kuitenkin niin huonot ja ketuset talouden kapineet ja muut työkalut, että hän näytti paremmin köyhältä kuin rikkaalta eläjältä; hän näytti varojensa keskellä kärsivän puutosta. Hän selaili melkeen joka päivä velkakirjojansa ja laski lukua päässään, kuinka paljon ne kasvua tuottivat, ja tuossa joka-aikaisessa työssään oli hän niin varttunut rahojen kasvun laskuun, ett'ei sitä laskumiestä ollut, joka olisi hänen saanut penninkään häpeään.
Pietari Päivärinta:Naimisen juoruja
Ilmari Havun (Pietari Päivärinta, kirjallisuushistoriallinen tutkimus, 1921 s. 110-11) mukaan Päivärinta kuvasi edeltävässä tyttärensä appivanhempia. Feije ja Priita Maija Heikkilän vanhin poika Esa (s. 1850) oli jäänyt leskeksi. Tämä alkoi katsella Päivärinnan tytärtä Erikaa, mutta Feije laittoi vastaan, tyttö kun oli varaton. Feije Heikkilä ja Päivärinta olivat kerran asiasta jo tappelun partaalla, edellisellä asenaan hiilihanko ja jälkimmäisellä kirkonavain. Pari kuitenkin vihittiin kolmantena kuulutuspäivänä 27.2.1875.
Vähäkankaan sukuseuran taulun mukaan Esa oli syntynyt 19.12.1850 Ylivieskassa. Hiskissä hänen vanhempiensa nimet ovat muodossa "bds. Fredric Mattss. Heickilä" sekä "Britha Maria Andersdr."
tiistai 3. marraskuuta 2009
Ruotsalaisia sanomalehtiä
Perjantain surffauksissa osuin sivulle Digitaliserade svenska dagstidningar. Testailin heti tutuilla sukunimillä ja löysin muun muassa oikealla näkyvän, Flachseniuksen teosta referoivan pikkujutun lehdestä Kalmar päiväyksellä 1908-04-01.Kuten päiväyksestä näkyy naapurimaan digitointitoimintaa ei ole aloitettu vanhimmasta aineistosta. Mutta jotain on sentään 1700-luvultakin ja Niiniojan Seppo onnistui löytämään itselleen oleellisen vihkitiedon 12 tunnin sisään siitä, kun olin SukuForumille sivusta ilmoittanut.
Kaikki kiinnostus Suomeen ei ole Ruotsissa valtiolliseen eroamiseemme lakannut, Folkets röst on numerossaan 1854-03-25 julkaissut vuoden 1717 almanakan tietoja isonvihan kärsimyksistä Suomessa. Tämän löysin hakiessani erään paikkakunnan nimellä. Samaan hakuun osui myös esiäitini tekemä kuulutus, joka ei löytynyt sukunimellä, eli tuttuja haasteita koneluetussa aineistossa. Tulossivuilla on samantapaisia elementtejä kuin kotimaisessa palvelussammekin, mutta puuttuu hakutermin korostus, johon olen jo ehtinyt tottumaan. Toinen puuttuva hienosäätö on pdf-tiedoston nimi. Historiallisessa sanomalehtikirjastossa siihen saa automaattisesti lehdennimen ja päivämäärän, pitää tiedoston nimi itse muistaa muuttaa.
maanantai 2. marraskuuta 2009
Arkistojen päivä
Arkistolaitoksen sivulla Arkistojen päivä ei näy Ajankohtaista-otsikon alla, mutta Helsingin sanomien viikonloppunumeron ansiosta tajusin sen lähestyvän. Varsinainen päivä on lauantai 7.11., mutta suurin osa tapahtumista on jo tämän viikon aikana. Tapahtumalistaus on kerrassaan lyhyt, mutta Pohjan tai Porin suunnalla olevan kannattaa katsoa sisältö.
Listauksessa ei ole sanaakaan Hesarin jutun aiheesta eli Helsingin kaupunginarkistossa huomenna julkaistavasta karttarekisteristä, jossa on "2000 karttaa vuodesta 1639 aina 1960-luvulle". Sanamuodosta ja kuvituksesta saattoi lukijoille syntyä käsitys, että rekisteristä pääsee suoraan katsomaan karttoja ja havainnekuvia, mutta rohkenen epäillä, että kyse on pelkästä rekisteristä. Kaupunginarkiston verkkosivun etusivu ja Ajankohtaista-linkki eivät kerro asiasta mitään. Onkohan verkkosivujen päivityshaasteita, kun tietokeskuksen tiedotteissakaan ei ole mitään tältä vuodelta.
Kekrijuhla ennen ja nyt
Hämeen Sanomat esitteli numerossaan 1.11.1887 perusteellisesti kekrin juhlimista. Otteita:
"Kekrijuhlaa nähtävästi alkujaankin vietettiin samaan aikaan, kuin vielä nytkin, eli marraskuun alkupäivinä. Todisteena siihen on se, etta tähän pakanalliseen juhlaan yhdistettiin kristinuskon kanssa tulleen Pyhäinmiestenpäivän viettämistapoja, jotenka itse juhlatkin hämmentyivät toisiinsa. Kekriin on myös sekoitettu Villavuonan eli Sänkijäisten juhlasta aineksia; mainittua juhlaa vietettiin syyskeväällä ja merkitsi kiitosjuhlaa hyvästä vuodentulosta."
"Kekriä vietettiin, lyhyesti kertoen, seuraavasti: Aattona lämmitettiin sauna, sillä ilman kylpyä ei Suomalainen koskaan valmistautunut juhlaa viettämään; kaikki kylpykojeet asetettiin mitä paraimpaan kuntoon, koska muka Kekrin tyttäret tulisivat pesemään itsensä puhtaiksi tomusta, jonka karjaa kaitsiessansa olivat saaneet. Iltasen syötyänsä meni talon väki vuorostaan kylpemään. Sitä ennen asetti kumminkin emäntä ruokaa pirtin pöydälle ja aukaisi perä-ikkunan laudan, jotta Kekri seuroinensa saisi tulla atrialle. Kylvystä tultuansa, piti isännän ensiksi mennä pirttiin katsomaan joko henget olivat syöntinsä päättäneet. Kekrinaattona pantiin muutamissa paikoin maata jo kello kuuden aikana, mutta sitä aikaisemmin oltiin ylhäällä itse juhlana, piti näet ehtiä syödä yhdeksän kertaa Kekrinä. Yleinen ruoka oli lihakeitto. Sitä varten teurastettiin jo vuotta ennen merkitty, "kekrikaritsa", joka keitettiin kokonaisena herneitten seassa. Keittäessä ei kukaan saanut maistaa keitoksesta, jos tahtoi välttää tautia, samoin seurasi tauti koko talonväkeä, jos luut särkyivät pataan."
"Kekrijuhla on myöhempinä aikoina suureksi osaksi menettänyt merkityksensä. Tosin vietetään sitä vielä yli koko maan, mutta toisista syistä kuin ennen. Melkein kaikkialla merkitsee se vaan palvelusväen muuttoaikaa, joka tavallisesti kestää koko viikon ja on saanut monta eri nimitystä. Pohjanmaalla ja Savossa "römppäviikko", jolloin pidetään "römppätanssit" ja kuljetaan "römpällä". Myöskin, löytyy nimitykset "Kissanviikko" muka sen vuoksi, että palvelijat ovat sen ajan vapaina; "Kisaviikko", koska palveliat käyvät huveissa eli kisoissa, "ryysyviikko", kun palveliat korjaavat vanhoja vaatteitansa. Vielä on nimitykset "itteviikko" Hämeessä,"saviviikko" Satakunnassa ja "päänpitoviikko" Suupohjassa yleisiä."
Ajan perinnejuhlasta myös Esoteerisen maantieteen ja periferiaterapian blogissa ja Taivaankannen takojien teksteissä.
"Kekrijuhlaa nähtävästi alkujaankin vietettiin samaan aikaan, kuin vielä nytkin, eli marraskuun alkupäivinä. Todisteena siihen on se, etta tähän pakanalliseen juhlaan yhdistettiin kristinuskon kanssa tulleen Pyhäinmiestenpäivän viettämistapoja, jotenka itse juhlatkin hämmentyivät toisiinsa. Kekriin on myös sekoitettu Villavuonan eli Sänkijäisten juhlasta aineksia; mainittua juhlaa vietettiin syyskeväällä ja merkitsi kiitosjuhlaa hyvästä vuodentulosta."
"Kekriä vietettiin, lyhyesti kertoen, seuraavasti: Aattona lämmitettiin sauna, sillä ilman kylpyä ei Suomalainen koskaan valmistautunut juhlaa viettämään; kaikki kylpykojeet asetettiin mitä paraimpaan kuntoon, koska muka Kekrin tyttäret tulisivat pesemään itsensä puhtaiksi tomusta, jonka karjaa kaitsiessansa olivat saaneet. Iltasen syötyänsä meni talon väki vuorostaan kylpemään. Sitä ennen asetti kumminkin emäntä ruokaa pirtin pöydälle ja aukaisi perä-ikkunan laudan, jotta Kekri seuroinensa saisi tulla atrialle. Kylvystä tultuansa, piti isännän ensiksi mennä pirttiin katsomaan joko henget olivat syöntinsä päättäneet. Kekrinaattona pantiin muutamissa paikoin maata jo kello kuuden aikana, mutta sitä aikaisemmin oltiin ylhäällä itse juhlana, piti näet ehtiä syödä yhdeksän kertaa Kekrinä. Yleinen ruoka oli lihakeitto. Sitä varten teurastettiin jo vuotta ennen merkitty, "kekrikaritsa", joka keitettiin kokonaisena herneitten seassa. Keittäessä ei kukaan saanut maistaa keitoksesta, jos tahtoi välttää tautia, samoin seurasi tauti koko talonväkeä, jos luut särkyivät pataan."
"Kekrijuhla on myöhempinä aikoina suureksi osaksi menettänyt merkityksensä. Tosin vietetään sitä vielä yli koko maan, mutta toisista syistä kuin ennen. Melkein kaikkialla merkitsee se vaan palvelusväen muuttoaikaa, joka tavallisesti kestää koko viikon ja on saanut monta eri nimitystä. Pohjanmaalla ja Savossa "römppäviikko", jolloin pidetään "römppätanssit" ja kuljetaan "römpällä". Myöskin, löytyy nimitykset "Kissanviikko" muka sen vuoksi, että palvelijat ovat sen ajan vapaina; "Kisaviikko", koska palveliat käyvät huveissa eli kisoissa, "ryysyviikko", kun palveliat korjaavat vanhoja vaatteitansa. Vielä on nimitykset "itteviikko" Hämeessä,"saviviikko" Satakunnassa ja "päänpitoviikko" Suupohjassa yleisiä."
Ajan perinnejuhlasta myös Esoteerisen maantieteen ja periferiaterapian blogissa ja Taivaankannen takojien teksteissä.
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Marraskuun alkua
Työkaveri tökki perjantain viimeisessä palaverissa muistivihkoani. Olin kirjoittanut päiväykseksi 30.11.2009. Jo kolmatta kertaa kyseisenä päivänä. Eli ei se niin suuri ihme ole, että papitkin toisinaan jotain mokasivat. Ei sillä, että he olisivat aivan yhtä erehtyväisiä kuin minä.
Samaiselle työkaverille hölötin samaisena päivänä Siirtolaisuusinstituutista saadusta hyvästä palvelusta. Siirtolaisten (paluumuuttaneena) tyttärenä tämä kysyi "mikä siirtolaisuusinstituutti"? Avasin verkkosivun ja luin esittelyn ja selitin verkkotietokannat. Muutamaa minuuttia myöhemmin sermin takaa kuului "mä löysin mummon veljen!" Kyseinen osuma tuli uudehkosta tietokannasta Venäjänsuomalaiset vainouhrit 1930-1950.
Siirtolaisrekisterin internet-tietokannat sivulla todetaan muuten "Vuoden 2008 aikana tietokantoihin on tulossa huomattava määrä uusia tietueita ja tietokantoja." Kaipaisi päivitystä?
Samaiselle työkaverille hölötin samaisena päivänä Siirtolaisuusinstituutista saadusta hyvästä palvelusta. Siirtolaisten (paluumuuttaneena) tyttärenä tämä kysyi "mikä siirtolaisuusinstituutti"? Avasin verkkosivun ja luin esittelyn ja selitin verkkotietokannat. Muutamaa minuuttia myöhemmin sermin takaa kuului "mä löysin mummon veljen!" Kyseinen osuma tuli uudehkosta tietokannasta Venäjänsuomalaiset vainouhrit 1930-1950.
Siirtolaisrekisterin internet-tietokannat sivulla todetaan muuten "Vuoden 2008 aikana tietokantoihin on tulossa huomattava määrä uusia tietueita ja tietokantoja." Kaipaisi päivitystä?
