Kaupunginkirjastosta lainasin ohuen opuksen, jolla oli pitkähkö nimi:
Kotimaan kirja. Suomi kirjailijainsa kuvaamana. Maakuntalukukirja kansakouluja sekä muita oppilaitoksia varten. Satakunta (toimittaneet E. N. Setälä, Laina Hänninen ja A Kohonen).
Kirja on painettu 1927. Sen teksteissä ei ole mainintaa aiemmista julkaisukerroista eikä kirjoitusajankohdasta. Rauman keskustan tuhoutumiselle ei siis ole tarkempaa määrettä kuin ennen vuotta 1927. Merkittävää muutos on ollut, sillä kirjaan on valikoitu kaksi valitusta aiheesta kirjoittajinaan K. Vikstedt ja Hj. Nortamo. Näistä lainauksien sikermä:
”... lapsuuteni ja nuoruuteni aikana, kun varakkaimman porvarisi talo Polttla vielä oli matala punamullalla maalattu laudoittamaton rakennus, jonka aitta oli kadun varrella yhdessä jaksossa asuinhuoneitten kanssa, kun Mattla ei vielä uneksinutkaan katukäytävistä ja muista uuden ajan ylellisyyksistä, kun lehmät täydessä vapaudessaan saivat pitää katujen ruohokasvillisuutta kurissa ja hevoslaumat pikku poikien seuraamina täyttä laukkaa siirtyivät läpi kaupungin itäisiltä laidunmailta läntisille ja päinvastoin.”
”Kolmen vapaastisuuntautuvan kadun risteyksessä kohosi täällä vielä viime aikoihin asti ”Hauenguonoksi” nimitetty lautakattoinen, ruskeankellervä puutalo, jossa oli neliruutuiset ikkunat valkeiden pilasterien välissä. Säilyttyään onnellisesti toista sataa vuotta alkuperäisessä asussaan se liittyi merkittävimpänä renkaana tuohon tyypillisesti raumalaiseen rakennusketjuun, johon myöskin voidaan lukea talot sellaiset kuin ”Kruuku”, ”Närvä”, ”Rautla”, ”Songi”, ”Pinnala”, ent. alkeiskoulu ja n.s. ”Kaffemylly”, mutta pari vuotta sitten löi sen kohtalon hetki, ja tyylikäs talo muuttui lyhyessä ajassa pahanpäiväiseksi pelätykseksi.”
”Vielä muistuttavat Rautla ja Käkelä miltei koskemattomina menneitten aikojen komeutta, ja Kiviniemen kulmalla sekä Naulan- ja Pätränmäen rinteillä ovat pienet, vanhanaikaiset asumukset tiheissä ryhmissään.”
”Ovathan katusi yhtä mutkikkaat kuin ennenkin, ja onhan melkein jok’ainoa, hauska umpisokkelo säilynyt puhkaisematta. Vielä on Kitukränni keväisin ja syksyisin tulvivana jokena, ja Kriipinoja voi, kun niikseen tulee, ilakoitsevana purona raivata itselleen luvattomia teitä poikki Vanhan-kirkon kadun ja muodostaa lammikoita keskelle katua.”
”Koko ulkoasusi on muuttunut, kadonnut on suurin osa noista mataloista asumuksistasi, jotka laudoittamattomine hirsiseinineen ja epäsäännöllisesti sijoitettuine pienine ikkunoineen tekivät sinut niin kodikkaaksi.” ”Komeina, uudenaikaisesti koristettuina kohoavat nyt upeat hienoiksi maalatut talot kapeitten katujesi varsilla, ja uusissa hepeneissäsi sinä näytät isoäidiltä, jonka lastenlapset ovat helyillään morsiameksi pukeneet.”
Elävää kuvaa Rauman rakennuksista löytyy
Elävästä arkistosta. Rauman pitseistä on pätkä
kansantieteellisissä filmeissä.
