Kirjan kuvitus ja taitto ovat tietenkin ammattilaisten jälkeä, mutta niistäkin voi ottaa oppia sukukirjoihin. Montako kertaa niihin on muistettu ottaa mukaan lapsuuden lempileluja?
Kunnas on kiinostunut juuristaan ja sivulla 27 esitellään nauhoitetuista sukulaisten tarinoista tehtyjä CD-levyjä hyvänä muistutuksena siitä, ettei sukuhistoriaa tarvitse aina/pelkästään esittää kirjan muodossa.
Sukututkimuslöydöistä herkullisimpiin kuuluu Karkun seudun oikeuspöytäkirjoista 1700-luvun alusta löytynyt tieto, jonka mukaan paikallinen ämmä väitti nähneensä nimismiehen vaimon juoksevan metsässä suden hahmossa pitkä häntä perässä heiluen. Nimismiehen rouvan sisar, Svarthafran sukua, oli Maurin esiäiti. "Ei savua ilman tulta", Mauri tuumii. "On siis olemassa mahdollisuus, että suvussa on suden verta." (s. 32)
Heli Laaksonen haastatteli mummoaan nauhalle ja se haastattelu päätyi muokattuna Runoratio-levyllekin. Todella hyvä idea ja harmittaa ettei omia isovanhempia, joita haastatella, enää ole. Täytyy varmaan aloittaa siis omista vanhemmista.
VastaaPoistaMinun mummoni kysyi pari vuotta sitten syntymäpäivälahjatoivetta ja sanoin, että nauhoitus. Jotenkin vaikea pyytää.
VastaaPoista