tiistai 13. lokakuuta 2009

Kummallista

Hesarin sunnuntaisivujen palasessa Anna-Stina Nykänen oli poiminut Olli-Pekka Kallasvuon haastattelusta kummalliseksi kokemansa vapaa-ajan viettotavan: hevosten sukututkimuksen. Pienellä verkkosurffauksella toimittaja olisi kyllä huomannut, että Suomesta löytyy sukupuun kokoajia aika monelle eläinlajille. SukuForumin keskustelussa nimimerkki Kataja summeraasi hauskasti:

Kaikenlainen sukututkimus tarjoaa antoisia yllätyksiä. Suloisen marsupallerosi sukupuu voi johtaa koe-eläinlaitokselle. Mistä onkaan syntyisin kirpparilta ostamasi karvalakki? Kuka on laatinut laajimman hiirisukupuun? Onko pässisi suvussa mustia lampaita? Onko sonnisi esi-isä ollut aateliskodin navetassa? (Ja mitä seurauksia siitä on ollut?)

Ja ajatelkaa, eläimillä ei ole minkäänlaista yksityisyyden suojaa. Netti on täynnä hakupalstoja, joilla 1900-luvulla syntyneille kaneille, rotille ja kissoille etsitään ihan avoimesti veljiä, velipuolia, setiä ja serkkuja. Tämmöinen pitäisi kieltää!

Olisikohan OPK:n kannattanut konsultoida Nokian viestintäosastoa ja muotoilla asia vaikkapa sanoihin "ravihevosten jalostusanalyysi"? Sillä on tullut todettua kerta toisensa jälkeen, että sukututkimuksessa on kummallistava leima, kohdistaa sen sitten mihin tahansa.

Mutta työkaverini, joka raportoi minulle nähneensä pääkonttorin kahviossa OPK:n katselemassa keskellä iltapäivää hevosten kuvia tunnin ajan, oli siis nähnyt hänet vapaa-ajalla. Tauot ovat tärkeitä, menestyksestäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti