Eilen Ritarihuoneella

Ryysäsin päivän viimeisen työpalaverin jälkeen taksilla Ritarihuoneelle, jossa oli alkamassa Symposium: Aateli Suomessa ennen vuotta 1809 - paikallisia ja kansainvälisiä yhteyksiä, mutta myöhästyin ratkaisevia minuutteja Tuula Hockmannin esityksen alusta. Sääli, sillä aiheena Tottit, jotka kuuluvat omiin esipolviini.

Esityksen viimeisellä kalvolla oli Heckscher-nimisen taloushistorioitsijan 1930-luvulla keräämiä tietoja tilojen omistuksesta Ruotsissa ja "Suomessa" keskiajan lopussa. Suomessa oli huomattavasti enemmän (96,4%) tavallisia verotiloja ja Ruotsissa suhteellisesti enemmän sekä kirkon että rälssin omistamia tiloja. Molemmat ehtineet vaikuttaa Itämeren länsipuolella kauemmin, mitähän muita mekanismeja?

Seuraavana oli vuorossa Anu Lahtinen, joka puhui myös omista esipolvistani eli Flemingeistä. Hän toi esiin sukupiiriä, sitä miten 1400- ja 1500-luvulla hyödynnettiin avioliittojen kautta saatuja sukulaisia sekä naisten että miesten kautta. Suku vaakunoineen saattoi siirtyä vävylle tai lapsenlapselle.

Ulla Koskisen tutkimuskohteena on Tavast, mutta hän ei ole sukua niille Tavasteille, joille minä olen sukua. Johan oli alkanutkin tuntua kuin sukukokouksessa istumiselta, kun paikalla oli muitakin edellä mainittujen jälkeläisiä. 1500-luvun aatelisia käsitelleessä esityksessä oli minulle arvokkain/hauskin tiedot hämäläisen kartanon (Kurjala?) inventaariluetteloista 1500-luvun loppupuolelta (?). Seiniä koristamaan oli lukuisia flaamilaisia seinävaatteita, hollantilaisia ja venäläisiä tauluja. Kirjaluettelosta saattoi päätellä antiikin kirjallisuuden ehtineen Pohjolaan. Euroopasta roudattiin soittimia, useampia laatuja sokeria ja kuivattuja hedelmiä. (Tästä muodostuu varakkaampi kuva "keskiajasta" Suomessa, Mankbyn kaivauksista löytyi odottamaton määrä lasia... emmekö olleetkaan täällä ihan köyhiä?)

Sekä Hockmann että Koskinen mainitsivat aatelisten vieneen omalla laivalla Saksaan voita kaupaksi. Kahvitauon jälkeisessä Janne Haikarin esityksessä mainittiin Kristiinan aateloimat ja kauppamiesaateli. Mieleeni poukkasi Lempi Jääskeläisen romaani (todennäköisesti Teikari vai kauppias, muut sarjassa Henkipatto ja Aatelisvaakuna), jossa porvari oli aatelointinsa jälkeen muiden Viipurin kauppiaiden silmissä (tai järjessä) menettänyt vanhan säätynsä oikeudet. Oltiinkohan näissäkin asioissa tarkempia 1600-luvulla kuin aikaisemmin?

Epäskarppi kuva tunnelmasta Haikarin esityksen aikana: