lauantai 26. syyskuuta 2009

Vanhoja vitsejä

Suomettaresta vuonna 1859, otsikoituna Ikaalisista ihan tosia:

Permissiltä palaavalta sotamieheltä kysäsi komppanian päällikkö: "noh, kuinka nyt sovit vaimosi kanssa?" Siihen vastasi sotamies: "vallan hyvin, herra kapteini! Kuin minä tulin ovesta sisälle, niin ämmä akkunasta pellolle".

Kuuro äijä kuin pirttinsä kynnyksellä istuen veisteli kirvesvartta ja näki kaksi herraa tulevan, arveli itseksensä: nuo kysyvät ensin mitäs teet?, sitte pyytävät paattia eli venettä vaan kuin eivät sitä saa, pyytävät hevosta, mutta minä annan herrain saapostella omin keinoinsa! Herrat tultuansa sanoivat: hyvää päivää! vaan ukko vastasi: "kirvesvartta". Missäs vaimosi on? kysyivät herrat, johon ukko sanoi: "se on rikki ja vuotaa pahasti". Noh, missäs tyttäresi on? tutkasivat kerrat: "sen ovat herrat turmiolle ajaneet", ärjäsi äijä. Äijä, oletko sinä hullu? tuumailivat herrat: "vähä matkaa", vakuutti vaari.

Tuomari kun Kyrön käräjissä julisti yhdelle miehelle kihlakunnan päätöksen: "nyt sinä saat niin ja niin paljo juopuneen sakkoa", mies nöyrästi kumartaen lausui: "en minä ole sen tarpeessa! Herrat ja korkea oikeus tasatkoot sen hyväntahtoisesti keskenänsä tupakki-rahaksi".

Kaupungin katuja käydessä oli herralla rakkikoira mukana. Talonpoika kun tunsi herran, tervehti häntä ja kysyi samalla: mikä tuon koiran nimi on? "Miks'niin", lausui herra. "Ei mitään, muuten kysyn vaan", soperti talonpoika ujoksuen. "Miks'niin", kertoi taas herra. "Ei mitään, hyvä herra, leikilläni vaan kysyin", koki talonpoika puhdistaida. "No, ymmärrä nyt: koiran nimi on Miks'niin", valaisi viimein herra.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti