maanantai 28. syyskuuta 2009

Aleksis Kiven maisemissa

Lauantaina olin "kesän" viimeisellä bussiretkellä, joka kiersi Aleksis Kiven elämän paikkoja. Olisi voinut olla paremmin organisoitu, mutta ei mennyt ihan hukkaan. Sillä en aamulla Helsingistä lähtiessä tiennyt Kiven asuneen vuosia Siuntiossa. Opastus oli sisällöltään niin sekavaa, että sain oleelliset asiat tietooni surffaamalla paikan päällä kännykällä Siuntion matkailusivuille.

Kyseiset matkailusivutkin kaipaisivat kyllä päivitystä. Siellä todetaan että "Fanjunkarsin uudelleenrakentamiseksi on perustettu säätiö kesällä 2002. " Asiat ovat edistyneet ja uudisrakennus seisoo paikallaan museohuoneineen. Useat ryhmästä kommentoivat "ei tää voi olla torppa kun tää on näin iso". Niinkuin asuinrakennuksen koolla olisi merkitystä siinä asiassa. Ja sitten sekoitettiin asioita lisää sanomalla, että Charlotta Lönnqvist oli "perinyt" torpan isältään.

Rakennuksen koosta heräsi kysymys siellä asuneiden määrästä. Se onkin vähän haastavampi selvitettävä, sillä henkikirjojen mukaan Kivi(kään) ei asunut Lotan taloudessa vuosina 1865 ja 1870. Elämänsä lopussa Kivi oli Nurmijärven kunnan vastuulla eli ei ilmeisesti koskaan ollut ottanut muuttokirjaa? Jollei olisi kirjemateriaalia emme tietäisi missä asui ja milloin?

Nurmijärven synnyinmökillä teki suurimman vaikutuksen Aleksin ja Emanuelin kalliokirjoitukset, jotka bongasin ihan itse. Tai siis Emanuelin, Aleksin nimen löytämiseksi sain vihjeen oppaalta.

Tuusulan kuolinmökki oli pieni. Ja olin unohtanut (vai en koskaan kuullutkaan), että sinne murhattiin Aleksin veli vaimoineen.

Lopetimme Kiven haudalle, jonne laskettiin ruusukimppu kuten oli aamun aloitukseksi laskettu Kiven patsaalle Helsingissä. Hautausmaalla ryhmäämme huomiota kiinnittänyt rouva, joka odotti häiden alkamista, kertoi minulle isoäitinsä äidin (?) olleen järjestämässä Kiven hautajaisia.

Kiven Taiteilijaelämän vaiheet eivät tehneet minuun suurempaa vaikutusta. Seitsemän veljestäkin on edelleen lukematta. Tuoreen kirjan Kotiläksyjä koulunsa käyneille mukaan se on pikaluettuna "orvot veljekset häiriökäyttäytyvät minkä ehtivät, muun muassa polttavat saunan. Romaanin lopuksi he kuitenkin kunnostautuvat ja oppivat jopa lukemaan."(s. 23)

2 kommenttia:

  1. En malta olla kommentoimatta tätä kuolinmökkiä. Sehän restauroitiin muistaakseni ylioppilaskunnan toimesta 1950-luvulla ja ilmeisen ankaralla kädellä edustamaan köyhyydessä kuolleelle mestarille sopivaista majaa. Joka tapauksessa talosta on olemassa vanha valokuva, joka on otettu Stenvallien elinaikana ja joka paremmin sopisi vauraiden, ammattitaitoisten ja -ylpeiden uusmaalaisten kraatarien asumukseksi. Tämä mökkeröinen edustaisi pikemminkin sikolätin mallia, anteeksi vaan, mutta virallinen totuus nyt on tämä...

    VastaaPoista
  2. Näkyy Aleksin kuolinmökki ränsistyneen. Värit ovat seinistä tyystin kadonneet.
    Aleksin aikaan tämä mökki on ollut kooltaan ihan kohtuullinen ei mikään sikolätti.

    VastaaPoista