Puhtaudesta

Kirjakaupasta tuli ostettua Katherine Ashenburgin Clean. An Unsanitised History of Washing, joka oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. En ollut tullut ajatelleeksi, että kristinusko tuhosi antiikin kylpyläkulttuurin keskittymällä muuhun kuin maalliseen. Mistä heräsi mieleen kysymys, miten Pohjolassa? Muuttuiko uskonnollisiin rituaaleihin liittynyt saunominen sujuvasti lauantai-illan kirkkovalmisteluksi?

Valitettavasti dokumentointi Suomen alueen kristinuskoon käännyttämisestä on niin olematonta, ettei kukaan pysty minulle vastaamaan. Tartuttuani Risto Vuolle-Apialan tuoreeseen kirjaan Savusauna ennen ja nyt sain tietää, että saunan menneisyydestä on varsin hajanaista tietoa.

Jossa oli minulle paljon uutta. Esimerkiksi se, että saunaa on länsi-Suomessa kutsuttu myös pirtiksi. Mistä kaltaiseni maalikko alkaa ajatella, että kaksiosainen pirtti-tupa rakennusmalli on syntynyt saunan laajennuksesta?

Vuolle-Apiala oli löytänyt Briennen herttuan Loménien tekstin vuodelta 1655:

"Siellä näimme kummaksemme ja inhoksemme naisia ja miehiä, sikoja ja hevosia, poikia ja tyttöjä, kanoja ja lehmiä -- sikin sokin saunassa ilkialastomina, ei vaateriekalettakaan edessä, hikoillen kauheasti kuin kuolemantaudista toipuvat. Meidät nähtyään he menivät huuhtomaan ruumistaan pienelle purolle, johon he olivat varta vasten tehneet avannon jäähän. Sitten he palasivat aivan vakavina ja alastomuuttaan punastumatta tulikuuman uuninsa soppeen." (s. 15)

Ashenbergin kirjan mukaan ajan keski-eurooppalaisille puhdistautuminen tarkoitti paidan vaihtoa eli on siinä ollut ihmettelemistä kerrakseen.

Sivulla 10 todetaan "Kaupunkien yleiset saunat olivat ensimmäisiä, jotka jo 1800-luvulla varustettiin umpinaisella muuratulla kiukaalla ja savupiipulla." Mutta C-B. J. Petanderin kirjaa Kungliga Österbottens infanteriregemente under Gustaf III:s tid lähteenä käyttäen olen kirjoittanut syksyltä 1772 "Helsingissä oli paloturvallisuuden nimissä purettu kaikki savusaunat ja savupiipullisia oli ehditty rakentaa vasta vähän." ...

... Perjantaisessa Helsingin Sanomien NYT-liitteessä Kysy mitä vaan palstalla kirjoitettiin "Olemme sitä varmempia mitä vähemmän tiedämme. Jos historioitsijalta kysyy menneisyydestä, vastauksena on luvassa kakomista, ottiatuota, voi olla, mutta toisaalta taas ei."