Uusi syy häiden ajoitukseen

Kuvatekstin mukaan vasemmalla "Vanha onnellinen pariskunta. (Kuva ilman selitystä)". Julkaistu Helsingin Viikko-Sanomissa 26.01.1883.

Vanhempieni hääpäivän kunniaksi palaan häiden ajoituskysymykseen. Lueskelin Gunnar Suolahden kirjaa Suomen papisto 1600- ja 1700-luvuilla. Papinmaksujen yhteydessä Suolahti toteaa ”Oli näet ikivanha yhdenaikaisuus olemassa maan kasvuvoiman ja inhimillisen hedelmällisyysjuhlain, lähinnä kihlajaisten ja häitten välillä”.

Yleinen kihlausaika oli syksy, erityisesti kekri – työnjuhla ja sadonjuhla. Virossa se oli häiden aika, mutta Suolahden tiedon mukaan ruotsalaisen asutuksen keskuudessa myös joulu oli vanha hedelmällisyyden juhla. Ja tämä kaiken käytännöllisen ohella olisi selittämässä loppuvuoden ja joulun suosiota häiden ajankohtana. Ennenvanhaan.

Jälleen tulee esiin joulun merkitys nimenomaan Itä-Suomessa: ”Itä-Suomessa vielä 1770-luvullakin kaikki nuoremmat morsiusparit järkijärjestänsä kuulutettiin adventtisunnuntaisin, ja vihkiäiset toimitettiin, ei tosin milloinkaan itse joulupäivänä, mutta välittömästi sen lähettyvillä, aattosunnuntaina, Tuomaan päivänä tai toisena joulupäivänä, monesti 20:n, 30:n parin kesken kerrallaan.”

Kustaa Vilkuna muuten kirjoittaa Vuotuisessa ajantiedossa että Elimäellä 1761 kaikki vuoden morsiusparit vihittiin samalla kertaa toisena joulupäivänä. Vilkuna toteaa että joulu on vetänyt puoleensa vanhojen kansanomaisten sadonkorjuujuhlien tapoja ja menoja.

Alla oleva hääkuva (Pohjanmaalta?) löytyi Flickr Commonsin kautta. Ajoitettu vuosiin 1900-1919.