Satakunta 4.7.1888:
"Nyt on vuoden ihanin aika, Pohjolan herttainen kesä-aika. Mittumaari on juuri ohi mennyt, ja se on varsinkin nuorison lempijuhla, — lemmen-juhla! Mutta ilmat eiwät kuitenkaan ole olleet aivan "ajanmukaisia", kesä-ilmoja. Kalseita, kolkkoja tuulia sekä jotenkin kylmiä öitä on ollut tänä sydänkesän aikana. Muuten ovat luullakseni myöskin kaikki "Mittumaaria-leikit" sujuneet aivan hyvin ilmoista vähääkään kärsimättä! Niin, mainittakoon tämän juhla-ajan menosta täällä vähäsen.
Ensimäisenä n:rona ohjelmassa muistan konsertin Kaivopuistossa 23 p:vän illalla. Mitä siitä? Mielet valmistunsivat "juhla-hatulle", soitto oli hyvä kuin ainakin, se kuului erittäin suloiselta illan tyyneessä (ja viileässä) tuon pienen, herttaisen ja siron järven rannalla, jonka kiiltävää pintaa myöten säveleet hiljaa hiipasivat luonnon suureen avaruuteen. Yleisöä oli saapuvilla. Samaan numeroon luen ne "ringit" ja hypyt sekä "leski-juoksut" että kaikki muut ajanvietteet, joilla nuoriso parautensa mukaan koki huvittaa itseänsä Tarvonsaaren kedolla aina puoliyöhön asti. Väkeä siinä oli kosolta, mutta ei yhtään rähinää eikä — turhaa mellastusta. Kaikki pojat olivat ihan selviä, tytöistä tietysti ei tarvitse mitään mainitakaan. Viinapuoti oli ollut suljettuna koko aattopäivän, aamusta iltaan, joka seikka vaikutti aivan raitistuttavasti, ja on muuallakin seurattava.
Tuli aamu, Juhannuksen aamu. Kirkas ja pilvetön oli taivas, mutta ilma vähän viileä. N:ro toinen: Torvisoittokunta ja lauluseura menivät varhain aamulla sävelillään aamu-unestaan herättämään johtajaansa, hra Juho Forth'ia. Samassa tilassa lahjotti lauluseura puolitusinaa hopealusikoita "kiitollisuutena Rauman laulukunnalta". — Illalla näytettiin "Postikonttorissa" Kaivopuiston salissa, jonka jälkeen oli tanssia myöhään yöhön. Väkeä oli jotenkin runsaasti tuota hauskaa näytelmäkappaletta katselemassa. Esitys kävi tyydyttävästi, ehkä kuitenkin ylipäänsä liian kiireisesti. Tämä kuuluu olevan viimeinen tällä kertaa, vastaisuudessa, ensi talwella aiottaneen seuranäytelmänä esittää m. m. "Jeppe Niilonpoita" y. m."
Rauman Lehti 7.11.1881:
VastaaPoistaKuollut. Eilisaamuna vaipui täällä kuolon uneen täkäläisen torvisoittokunnan johtaja Johan Henrik Forth. Vainaja oli syntynyt Jokioisissa Syyskuun 16 p:nä vuonna 1854. Soittotaitonsa hän lienee saavuttanut Turun Pataljoonan soittokunnassa palvellessaan. Oltuaan useimmissa paikoissa soittokunnan johtajana, tuli hän w. 1888 valituksi samanlaiseen toimeen kaupunkiimme Marttilasta, missä hänellä, paitsi soittokunnan johtajan ammattia, oli myöskin siltavoudin virka. Täällä Raumalla hänellä niinikään oli hän alkeiskoulun laulunopettajana viime kevätlukukauden alkuun asti sekä myöskin raittiusseuran laulukunnan johtajana. Keuhkotauti, joka vainajasta lienee useimpia vuosia vähemmästä määrästä ollut, paheni viime talvesta alkaen pahenemistaan ja viimein teki kaikista vaivoista kärsimyksistä lopun. Vainaja oli luonteeltaan säwyisä ja toimessaan harras ja innokas. Kepeät mullat haudalleen.