"Maria Kraftmanin vaikutus Turussa on kaikille tunnettu"

Uudessa Suomettaressa 11.10.1884 julkaistuissa Maria Kraftmanin muistosanoissa kerrotaan hänen lapsuudestaan:

Maria Kraftman syntyi Oulussa v. 1812, jossa hänen isänsä oli vankilantirehtörinä. Hän syntyi ja kasvoi karkeassa luonnossa, häntä ympäröi ensi vuosina muurit ja rautaristikot, myötäänsä näki hän edessään yhteiskunnan onnettomia, jotka siellä siihen aikaan koettivat kapinoilla ja salavehkeillä päästä raudoistaan. Näin kasvaen sai tyttö melkein miehen luonteen, kun hän aina näki isänsä suurimpain pahantekijäin ympäröimänä, jotka pyrkivät vapauteen millä hinnalla tahansa.

Eräänä Marraskuun yönä v. 1825 nousi ankara kapina vankien seassa, joita silloin oli 40:nen paikoille. Vahteja juovutettuaan oli heillä aikomus murhata tirehtöri, joka nukkui ylikerrassa ja oli aseitta. Lapsi sattui kuitenkin heräämään, juoksi ylös kolmanteen kertaan ylisille, aukaisi ikkunan ja hyppäsi yli korkean, tiheästi rautapiikeillä varustetun aidan, joka ympäröi vankilan. Hän putosi vahigotta kovaksi jäätyneelle maalle, juoksi avojaloin kasakkien komennuskuntaan kaupunkiin (1/2 virstan matkan) ja ilmoitti asian ja pelasti niin isänsä sekä kaupungin ja ympäristön julmista teoista.

Hiskin mukaan Maria Christina syntyi Oulussa 22.4.1812 kaupunginvouti Petter Kraftmanin ja Maria Elisabet Parvenin tyttäreksi. Marian isä kuoli varhain, äitinsä leskenä 19.3.1847.

Muistosanojen mukaan Maria jäi turvattomaksi muttei toimettomaksi. "50 ruplalla, jotka olivat isän perintö, osti hän poronvasan nahkoja ja matkusti Turkuun, jossa hän hansikkaantekijä L:lle möi ne hyvällä voitolla." Vuonna 1896 julkaistu Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla kertoo urakehityksestä:

1839 osti raatimies ja kauppias Anders Nylander ruotsalaisen höyrylaivan ”Erik Wäderhatt”, joka saaden uuden nimen ”Uleåborg”, alkoi välittää liikettä Pohjanlahden suomenpuoleisella rannikolla, ollen ensimmäisenä laatuaan. M. K. tuli ravintolan pitäjäksi ”U:borg’ille” kesän aikana, kun hänellä taas talvella oli tointa värjäri Mikael Imberg’illä, jonka vaimoa hän auttoi ”tykkimyssyjen” valmistuksessa, nauhojen ja pitsien poimuttamisessa, värjäyksien vastaanotossa ja kirjanpidossa y.m. 1849 muutti hän Etelä-Suomeen, lienee jonkun aikaa asunut Hämeenlinnassa ja asettui 1855-56 Turkuun, jossa hän heti avasi ajuriliikkeen, ensimmäisen paikkakunnalla, jota hän piti kuolemaansa saakka. Etenkin sotavuosina kannatti liike hyvin, hänen hevosiaan ja ajokalujaan käytettiin paljon ja hänen uskollinen palvelijansa, Palmroos, joka palveli häntä 28 vuotta ja johti erästä liikkeen haaraosastoa 1862-65, kehuskeli että hän ”oli kuskannut keisaria ja kenraaleja”. Eräs toinen uskollinen palvelija, Kestilä, palveli häntä 18 vuotta ja johti hänen laajaa kauppaliikettään. M. K. harjoitti nimittäin sangen laajaa viljakauppaa, perusti nälkävuonna 1867 kotimaisten käsitöiden kaupan herrain Mansner’in, Dahlström’in y.m. kanssa ja kävi kauppa-asioissa usein Tukholmassa.

Maria Kraftmanin kirjoittama romaani Så slutades min lek, en tafla ur lifvet julkaistiin vuonna 1848. Hän kuoli Turussa 28.9.1884. Elämänkerta sisältyy Kansallisbiografiaan. Yllä oleva kuva kaapattu Oulun kirjaston sivulta, käyttöoikeusstatus tuntematon. Åbo Akademin Bildsamin kuvan käyttö olisi maksanut 10 euroa!