Kirsti Ellilän romaanissa Pappia kyydissä oli päähenkilöllä ristinään vanha omakotitalo, kolme lasta, kuriton koira, kaksi kissaa ja kotitöihin osallistumaton aviomies. Eikä tämäkään riittänyt vaan ”Aulis teki vapaa-ajallaan sukukirjaa isänsä puolen suvusta, joka oli täynnä pappeja, maallikkosaarnaajia ja muuta henkevää väkeä.” Vaimon argumentointi pitkistä päivistä ja lapsien tarpeista meni kuuroille korville. ”Aulis ei tiennyt ketään muuta, joka olisi kyennyt tekemään tarpeeksi hyvän sukukirjan. Ja sellainen pitäisi ehdottomasti tehdä, hän oli luvannut sen syntymäpäivälahjaksi isälleen.”
Ei kuullostanut kovin kivalta. Ei kyllä sekään, kun kissat pissivät vanhan negatiivilaatikon sisään, mutta ainakin romaanissa se ongelma oli ratkaistavissa.
Lisäys alkuperäiseen 30.6.2010: Kirsti Ellilä totesi "Mainitsit siinä, että oli ikävä kun kissat pissivät valokuvanegatiiveihin, mutta että romaaneissa voidaan tällainenkin asia ratkaista. Haluan kumminkin kertoa, että kysymyksessä on tosi juttu, ja kirjassa esitelty valokuvanegatiivien pelastusoperaatio on testattu käytännössä. Erään suht merkittävän valokuvakokoelman (en viitsi kertoa minkä, joku voisi hermostua) negatiivit pystyttiin näin säilyttämään. Tämä vain vinkiksi, jos eteesi joskus osuu tällainen haiseva negatiivipaakku, se siis voidaan pelastaa:-) "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti