Isännät ja rengit

Lauantaina ilmestyneessä Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä oli Ilkka Malmbergin sukututkimusta sivuava artikkeli Isännät ja rengit. Malmberg oli jäljittänyt muutaman klassikkotaulun mallien jälkeläisiä.

• Eero Järnefelt: Isäntä ja rengit. 1893 Maalattu Lapinlahden Väisälänmäellä, seisomassa Rannan-Puurulan isäntä Jussi Puurunen.
• Akseli Gallen-Kallela: Akka ja kissa. 1885. Mallina Salon Lammasmummo, torpparintytär Karoliina Lindström eli Karu. Lapset Amanda Kustaava ja Aukusti.
• Eero Järnefelt: Pyykkiranta. 1889. Mallina Anna-Liisa Ala-Kolho, Kolhon kylästä, nyk. Mänttä-Vilppulassa. Hänen miehensä oli ollut Ala-Kolhon talon nuorempi poika. Viisi lasta.
• Helene Schjerfbeck: Tanssiaiskengät. 1882. Mallina Ester Lupander, taiteilijan serkku.

Malmberg ei suinkaan esittänyt perhetaulujen sarjaa, vaan sujuvalla tekstillään kuvasi tutkimuksen kulkua ja löytöjä. Vaikka nimiä oli esillä vähän niin ammattien maininta paljasti, että toimittaja oli tehnyt laajemman tutkimuksen. Suosittelen lukemista sukututkijoille esimerkkinä tavallisesta poikkeavasta tulosten esityksestä. Ja muistutuksena siitä, etteivät kaikki tunne pikkuserkkujaan.

Artikkelin varsinainen asia oli osoittaa, että suomalainen yhteiskunta on heijastaa edelleen tilannetta runsas sata vuotta sitten. Vahvoilla ne, joiden esivanhemmat omistivat tuolloin maata. Valitut esimerkit olivat argumenttia tukevia, enkä omasta taustastanikaan saa vastaesimerkkiä aikaiseksi. Mutta päästyäni jutun loppuun en ymmärtänyt mitä johtopäätöksiä tästä pitäisi vetää?