Kirja alkoi hienosti. Kaustisten Virkkalan talon heinäladon seinään oli Mariia Juhanintytär vuonna 1850 kirjoittanut ”Minun mielestän on mailma kamala hias” ja tämän Meri oli nostanut motokseen. Varsinaisen tekstin alkaessa otsikon Jääkausi nimeltä Veiksel alla jo ensimmäisestä kappaleesta löytyi sana ”Kokemäki”.
Esihistorian kuvauksessa Meren reipas teksti toimi varsin hyvin ja suuria linjoja tuotiin tuoreilla tavoilla esiin. Mutta kun esihistorian tiede on kehittyvää, aloin hetimmiten kaivata jonkinlaista referenssiä tuoreimpaan tutkimukseen. Meren kirja on ilmestynyt vuonna 1993.
Lukemiseni alkoi tosissaan tahmata 1550-luvulle päästyä. Tätä edelsi jo vallanpitäjiin keskittyminen ja nyt on sotaa, sotaa, sotaa – loppujen lopuksi vain nelisenkymmentä sivua, mutta lopetti yrityksen lukea kirja kokonaisuudessaan.
Parhaat kappaleet olivat kirjan keskivaiheilla Elämä valtakunnan suuruuden varjossa, Ihmisten eläimet, Naimatavat ja Oikeuskäsitys. Niissä tiivistettiin suomalaisten arkielämä 1600- ja 1700-luvuilla huippuineen (savolaisten kaskiviljelys?) ja surkeuksineen (hevosenlannan syöttäminen muille eläimille tuotiin esiin ainakin kahdesti). Täältä olin jo vuosia sitten lainannut kuvauksen naisten kulkemisesta ilman housuja lumessa. Tällä kertaa muistiin:
Etelä-Suomeen palaten, peltoa oli siellä 1500- ja 1600-luvuilla taloa kohden keskimäärin 6 hehtaaria. Kun hehtaarilta saatiin viljaa noin 700 kg, josta otettiin kylvösiemen 140 kg ja vero 110 kg, jäi omaan käyttöön 450 kg. Kolme hehtaaria pystyi elättämään keskisuuren perheen, kun samalla metsästettiin ja kalastettiin. Jos peltoa oli 6 hehtaaria tai enemmän, saatiin jo ylijäämää, jolla voitiin ostaa rautaisia työkaluja, palkata renkejä ja piikoja, ostaa hevosia, karjaa, maatila pojalle ja järjestää tyttärelle houkuttelevat myötäjäiset, ei toki yhden vuoden tulolla vaan säästämällä. (pokkaripainoksen s. 153)Muistiko Meri laskelmassaan, että ”Puolet pelloista oli jatkuvasti kesantona, lepäämässä” (s. 149)?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti