Sain vihdoinkin aikaiseksi kunnon työrupeamat Tukholman muistiinpanojen purkamisessa ja Flachsenius-käsikirjoituksen edistämisessä. Toivottavasti siitä ei tule koko vuoden ”sivuprojektia” vaan että pääsisin myös Collina/Procopaeus/Qvist/Saren-sikermän pariin. (Tämä tunnettiin ennen leikkauksia Gustava Adrina Gottlebenin esipolvina.)
Lauantain Hesari uutisoi Sari Kaasisen väitöstä Erään karjalaisen naisen laulut. Siinä tuli esiin yksi nykyisistä lempiteemoistani, menneisyyden tutkiminen tekemällä. Kaasinen oli halunnut tietää voiko kykyajan ihminen oppia laulamaan niin, että tarina hersyää käsillä olevasta hetkestä. Hän toteaa ”Olen varma, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka suoltavat itse lauluja ja tarinoita. Runonlaulaja-sana vain ei ole tätä päivää. Siitä tulee heti mieleen vain kansallispuku ja tuohivirsut.”
Jossain välissä kuuntelin Aristoteleen kantapään tuoreen jakson Mies Kalevalan varjosta! (Soitokone oikeassa reunassa) Käsitteli C. A. Gottlundia, joka on unohdettu? Anteeksi, mutta enkös MINÄ ihan äskettäin varannut tätä mediaa lähes viikoksi esitelläkseni hänen kirjoittamiaan ja keräämiään tekstejä. Pitää sitten olla oikein YLEISRADIOSSA ennenkuin noteraataan...
Ohjelman juontaja muuten luki Gottlundin ”savoksi” kirjoittamia tekstejä aivan oudolla tavalla. Pitää laittaa sävelkulut kohdalleen eikä vaan lukea niinkuin kirjoitetaan. Ja tunnetta mukaan.
Jos muistan oikein niin jutussa todettiin Gottlundin kirjoittaneen ensimmäiset suomenkieliset masturbaatiokuvaukset. Nimimerkki Luen-edelleen-Schäferin-päiväkirjaa toteaa: Ei pidä paikkaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti