Minulle tulee arkkiveisuista ensisijaisesti mieleen 1800-luku. Onneksi lainasin kirjastosta Pirjo-Liisa Niinimäen väitöskirjan Saa veisata omalla pulskalla nuotillansa. Riimillisen laulun varhaisvaiheet suomalaisissa arkkiveisuissa 1643-1809.
Se historiakatsauksesta selvisi, että 1600-luvulla painettiin arkeille virsiä ja pappien muita uskonnollisia tuotoksia. Uskonnolliset arkkiveisut 1700-luvulla taas lähtivät herännäisliikkeestä. Kirjoittajia löytyi jo talonpoikienkin piiristä, merkittävimpänä Tyrvään suuri poika Tuomas Ragvaldinpoika.
Pitkälle 1800-luvulle eli käsitys, että muun kuin hengellisen tekstin lukeminen on jumalatonta. Arkkiveisuihin usein liitetty uutisellisuus oli kuitenkin näkyvissä jo 1600-luvulla, jolloin kiitoslauluun sodan loppumisesta oli upotettu tietoja sodan kulusta. Luonnonkatastrofeja voitiin hyvin käsitellä uskonnon kautta, nähtiinhän ne Jumalan rangaistuksena.
Satunnaisesti käsiteltiin uutuuksia kuten ratasmyllyä, viinanpolton loppumista tai tupakanpolttoa. Rikos- ja vankila-aiheet yleistyivät vasta 1800-luvun lopulla, mutta joitakin tunnetaan myös 1700-luvulta. 1700-luvun lopulla alkoi Ajan-Wietteeksi luokiteltavien maallisten tanssilaulujen, häälaulujen ja pilkkalaulujen julkaiseminen.
Hyvä katsaus arkkiveisuista löytyy myös wikipediasta. Wikiaineistossa on kertomus
erään arkkiveisun synnystä. Turun Sanomissa on kerrottu loimaalaisesta veisujen kirjoittajasta 1900-luvun puolelta.
Oulun Arkissa on digitoituja arkkiveisuja. Samoin Kuopion Aarteessa.
1700-luvun runoilijasta Tuomas Ragvaldinpojasta on tietoa Kirjainstituutin virtuaalimuseossa sekä Juhan blogissa.
Sittemmin Niinimäen väitöskirja löytynyt myös verkosta.
VastaaPoista