Loimaa ja Sarka

Palatessani juhannuksen vietosta poikkesin Loimaalla katsastamassa esivanhempien maisemia. Olin kyllä valmistautunut melko huolellisesti, mutta suunnistusvirhe (ja sade) lannisti niin, että kun seisoin oikeassa paikassa niin en tiennyt seisovani oikeassa paikassa. Mutta näin hienon kirkon - ulkoa.

(Loimaan hienon kotiseutubibliografian olen tainnut linkata ennenkin (?), mutta ansaitsee tulla taas mainituksi.)

Sarka (Suomen maatalousmuseo) on saanut avautumisensa jälkeen positiivista julkisuutta ja minulle oli syntynyt käsitys jostain erikoisen erinomaisesta. Odotukset olivat siis (liian) korkealla.

Museo osottautui isoksi halliksi, johon oli vuodenkierron mukaan järjestetty ständejä erilaisista maalaisasioista. Vaikutelma oli sekava ja tekstiä liikaa. Positiivisena jäi mieleen kangasnäytteet, joita sai hipelöidä. Ehkä myös lehmän lypsy, vaikka neonvihreänä loistava maha ei vaikuttanut kovin luonnolliselta. Mutta muut osallistumiskohteet olivat napin painamisia ja liian usein sitä ei seurannut yhtään mitään. Alla toiminut esimerkki.

Rakennusperinteestä

Vähän yli viikko sitten matkustin juhannukseksi Kokemäelle junalla. Edellinen matkustus Tampere-Mäntyluoto –radalla oli unohtunut, joten oli paljon katsottavaa. Maisemia ja paikkoja oli uudesta näkökulmasta varsin vaikea tunnistaa.

Yritin bongata vauhdista Kokemäen vanhat asemat, mutta en nähnyt yhtäkään ennenkuin juna pysähtyi Peipohjan (nyk. Kokemäen) asemalle. Erityisesti jäi vaivaamaan Kyttälän asema, joten kun lauantaina päädyimme Mantansaaren kesäkahvilaan, kysyin sijaintia tiskin takaa. Sain kuulla, että asema oli purettu 90-luvulla.

Kyttälän retken jälkeen tarkistin reittimme kartasta. (Yhdessä vaiheessa olimme ajaneet umpikujaan; jos tie olisi jatkunut se olisi vienyt Puurijärven kansallispuistoon.) Siinä oli listaus Kokemäen ”nähtävyyksistä”. Listauksessa oli mukana Pitkäjärven maja, joka oli alunperin Knorringien huvila. Olin siellä luokkakokouksessa muutama vuosi sitten. Sisätilat oli remontoitu niin uuden näköisiksi ettei tullut mieleenkään, että mummoni olisi siellä harjoitellut tanssia kouluikäisenä tai että rakennus olisi 1800-luvulta.

Kotiin päästyä tarkistin Pitkäjärven majan tiedot kirjasta Satakunnan rakennusperinne (Satakunnan Seutukaavaliitto A:177. 1990). Samalla osui silmiin arvio: ”Kyttälän pysäkki ja siihen liittyvä vesitorni muodostavan ehjän kokonaisuuden.” Kiva kuulla.

***

Rakennusperinteestä on tietoa sivustolla Rakennusperinto.fi. Aineistosivulta voi ladata mielenkiintoisia julkaisuja (joista tuoreimmat olen löytänyt painetussa muodossa ilmaiseksi jaossa Kansallismuseon infopisteessä). Suosittelen esimerkikisi muutaman sivun artikkelia Maalaispuutarhojen kehitysvaiheita, joka löytyy Kotimaisia puistoja ja puutarhoja-tiedostosta.

Lukemattomia blogeja

Juha Vuorelan blogin lisäksi en ole löytynyt sukututkimuksesta säännöllisesti verkkoon kirjoittavaa. (Blogia siis. En missään nimessä halveksi Juhani Pesun kontribuutiota SukuForumilla.)

Pari harvemmin kirjoittavaa/aloittelevaa blogia:

• Historismi.Net.Blog
• Sukublogi
• Sukututkiskelujuttuja

Satunnaisia (vanhojakin) kommentteja sukututkimusta tai historiaa sivuten (näitä etsiessä tuli mieleen, että olisi kiva jos omassa blogissanikin olisi laputus paikallaan. Mutta kun ilman aloitin, niin ilman jatkan?)

• Lankakomero: HisKi vietteli minut
• Suomentaja: Salaamista ja valvontaa
• Mrs. Morbidi: Identiteettikriisinjyvä, Lisää menneisyydestä
• Pilkahduksiani: Sukututkimus, Historia&sukututkimus, Historia
• Ryytimaa: Kaukaisia sukulaisia, Juuret
• Ilona Kemppainen: Sukututkimuksen iloja
• Hanhensulka: Suku

Kaisa Ikolan blogista löytyy historian elävöittämistouhua, erityisesti

• Lottatyttö
• Körttipuku
• Puku ja sisältö
• Historiapuku
• Roolista toiseen
• 12 tusinaa kutakin lajia (kapioista)
• Jää hyvästi, Kustaa Mikonpoika!

Historiallisista puvuista myös

• Anna Amnell: Perinnepuku, körttipuku, kansallispuku, historiallinen asu ja roolipuku
• Annen 1700-luvun vaatteet

Reijo Vallan Pois työpöydältä blogista löytyi paljon historiaan liittyvää

• Jynkkä metsä
• Kokko
• Lakki pois päästä
• Kasakkakeihäs
• Vihta-Paavon runoja
• Miten sikoja saa terhometsään laskea
• Nykyaikaisista loppusointuisista kansanlauluista
• Palaneen laivan hylky ja muita aarteita
• Rakennusten ja huoneiden sijoittaminen
• Nimikäytännöt
• Sensuurista huolimatta
• Wald
• Kieltotauluja kouluille
• Arkistoitu
• Johan Habermanin maantarkastusluettelo
• Varakkaat lisääntyivät enemmän
• Menneisyys kerrotaan aina nykyisyyden kautta
• Mihin kalliomaalauksia tehtiin?
• Oulun Valistustalo Oy
• Savon miehet maailman merillä
• Suomen meripedot
  

Knorring status

Anomusdiaarista löytyi Kamariherran kansalaisuushakemus. Kannatti hakea, talousseuran heput olivat kirjoittaneet tila-arvioonsa hyödyllisiä yksityiskohtia.

Kuvaa kamariherran uniformusta ei ole edelleenkään löytynyt. Vasemmalla Nordisk Familjebokin kuvitusta aiheesta, mutta ilmeisesti 1900-luvun puolelta. Lähetin viime viikolla tiedustelun Livrustkammaren-museoon Tukholmaan, joka tuntui olevan lähimpänä hovielämää. Ruotsin ritarihuonetta voisi myös harkita, mutta sain sieltä kerran niin typerän vastauksen, etten viitsisi vaivata heidän armojaan uudelleen.

Museoviraston kuva-arkisto on kesälomalla, joten sinne pääsee vasta 15.7.

Kamariherran isän kuvan johdosta (painettu sukukirjaan) kirjoittelin ruotsiksi Knorring-sukuyhdistykselle s-postin.

Omista vanhoista paikallishistoriallista muistiinpanoista löytyi viite Knorring-aineistoon Kansanrunousarkistossa. Onneksi hiffasin jo nyt, se on juuri menossa pitkälle kesälomalle. Eli täytyy käväistä jossain välissä ennen perjantaita.

Mistään muistiinpanoista tai kirjallisuuslistoista en ole keksinyt missä (Fennica-lukusali on selkeimmin kontekstina) olen nähnyt painettuna kartanon pohjapiirroksen ja Thyra von Knorringin antamat tiedot huoneiden käytöstä. Täytyy seuraavalla Kokemäen reissulla käydä katsomassa pienoismallin yhteydessä olevat laput kunnolla.

Kokemäellä käydessä voisi myös anoa pääsyä arkistoon, jossa voisi olla joko talokohtaisissa papereissa tai Kallion arkistossa vielä jotain hyödyllistä.

Kansallisarkistosta täytyy vielä katsoa muistitietotoimikunnan vastauksia, joissa oli muistaakseni jotain aihetta sivuavaa. Ja tietenkin, ah niin rakkaaksi käynyt, senaatin kamarikonttorin kylvö- ja satoluettelo 1880-luvun alusta. Ja Böckerin kokoelma?

Kansalliskirjastosta yritän metsästää sen aidon ja oikean Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirjan, jossa se ihka ainoa (lukuunottamatta 1799 maalausta) päärakennuksen kuva on julkaistu.

Torpparit kannattanee jättää rauhaan, kunnes on uhrannut niin paljon aikaa ja energiaa muuhun tekstiin, että sekin sekasotku pitää saada jonkinlaiseen järjestykseen.

Jaettua tuskaa/valitusta sukututkimuksesta

Byrokratiaa 1800-luvulta

Molemmat minua kiinnostavat Knorring-herrat vaihtoivat Ruotsin kansalaisuuden Suomen kansalaisuuteen. Joskus keväällä sain Kansallisarkiston päivystäjältä Pertti Vuoriselta vinkin, että anomuspaperit kannattaisi lukea. Tutkimus oli juuri silloin menossa naftaliiniin, mutta vinkki ei onneksi unohtunut.

Verkosta löytyi Genoksen ohjaava artikkeli, jota ilman olisin ollut aivan hukassa. Senkin tulkintaan tarvitsin päivystäjän kädestä pitoa ja omaa reipasta rannetta. Rullasin ensin senaatin talousosaston pöytäkirjojen hakemistoja, sitten pöytäkirjoja, sitten kirjediaaria ja juuri ennen arkiston sulkeutumista sain tilauksen kirjeistä sisään.

Niissä PITI olla anomuspaperit mukana. Mutta ei ollut. Ymmärsin jotain väärin? Päivystäjällä oli 1800-luvun tavat paremmin tiedossa ja hän vakuutti, että anomuspapereiden olisi PITÄNYT seurata päätöksentekoprosessissa ja olla näin lopullisessa päätöksessä mukana. Hah!

Päivystäjä neuvoi seuraavaksi Valtiosihteeriviraston arkiston hakemiston pariin. Aakkostetut hakemistot ovat aina kivoja. Tämä oli erittäin antoisa, sillä siitä löytyi viitteet Knorringin tekemiin anomuksiin oleskeluluvista Suomessa. Ei ollut Euroopan unionin aikaa tämä. (Eikä Venäjä kuulu siihen tietenkään edelleenkään.)

Päivystäjä kannusti vielä tarkistamaan senaatin anomusdiaarit (tilaus sisällä) ja löysi Vakasta Turun Maakunta-arkistossa säilytettävän luettelon uskollisuus- ja kuuliaisuusvalojen antamisesta (s-postitiedustelu lähtenyt). Käsitykseni mukaan tämä oli lopullinen vaihe kansalaisuuden vaihdossa. Yksityiskohdat jäävät odottamaan vahvistamista.

(Koko ruljanssi lähti siiitä, että Elgenstiernan mukaan vanhemman Knorringin kansalaisuus vaihtui jo vuonna 1849, mutta Finlands Almänna Tidning ilmoittaa valanannon vasta heinäkuussa 1850. Välille mahtuu Ruotsin kruununprinssin häät ja olisi kiva tietää osallistuiko Knorring Ruotsin kansalaisena ja hovipalvelijana vai ei.)

Aikamatka Härmään

Lapuan, Kauhavan, Ylihärmän ja Alihärmän museoiden yhteisiltä sivuilta löytyy artikkeliosiosta (valikko oikealla museoiden alapuolella) hyvää paikallishistoriallista tietoa. Innovatiivisempaa ja interaktivisempaa aineistoa löytyy Aarteenetsintä ja Härmänmaa 1891 -linkkien takaa.

Aarteenetsintä on sivuston sanoin:

Kulttuuriaarteiden etsintä on koko perheen retkeilypeli, jossa tutustutaan Härmänmaan historiaan ja kulttuuriin etsimällä vihjeiden perusteella maastoon piilotettuja kätköjä. Pelissä seikkaillaan Alahärmän, Kauhavan, Lapuan ja Ylihärmän alueilla. Pelin vihjeet voit tulostaa tältä sivulta joko paikallisella murteella tai yleiskielellä. Kulttuuriaarteiden etsintä -peli koostuu lyhyistä tarinoista, jotka kertovat paikkakuntien historiaan ja kulttuuriin liittyvistä paikoista. Pelin ideana on lähteä itse tutustumaan näihin paikkoihin ja etsimään jonnekin paikan lähistölle piilotettua kätköä. Tarinoissa on mukana johtolanka, jonka perusteella varsinaisen kätkön jäljille pääsee.

Härmänmaa 1891 taas tarjoaa tarinoita ja yksinkertaisia pelejä, jotka valottavat elämää maaseudulla. Esimerkiksi talven osuudessa saa kuljettaa piikaa pitkin pihamaata toteuttamassa emännän käskyjä.

(Alahärmäläisistä amerikanleskistä voi muuten lukea Heli Jokisen gradusta "Eihän semmosille reissuille heikompia astioita vierä")