Palatessani juhannuksen vietosta poikkesin Loimaalla katsastamassa esivanhempien maisemia. Olin kyllä valmistautunut melko huolellisesti, mutta suunnistusvirhe (ja sade) lannisti niin, että kun seisoin oikeassa paikassa niin en tiennyt seisovani oikeassa paikassa. Mutta näin hienon kirkon - ulkoa.
(Loimaan hienon kotiseutubibliografian olen tainnut linkata ennenkin (?), mutta ansaitsee tulla taas mainituksi.)
Sarka (Suomen maatalousmuseo) on saanut avautumisensa jälkeen positiivista julkisuutta ja minulle oli syntynyt käsitys jostain erikoisen erinomaisesta. Odotukset olivat siis (liian) korkealla.
Museo osottautui isoksi halliksi, johon oli vuodenkierron mukaan järjestetty ständejä erilaisista maalaisasioista. Vaikutelma oli sekava ja tekstiä liikaa. Positiivisena jäi mieleen kangasnäytteet, joita sai hipelöidä. Ehkä myös lehmän lypsy, vaikka neonvihreänä loistava maha ei vaikuttanut kovin luonnolliselta. Mutta muut osallistumiskohteet olivat napin painamisia ja liian usein sitä ei seurannut yhtään mitään. Alla toiminut esimerkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti