Kokemäen kartanon arkistoon tutustuminen olisi periaatteessa voinut odottaa maaliskuun talvilomaan, mutta tuli tänään (lähes) tehtyä lauantai-aukiolon puitteissa. Mukana oli varatehtävää siltä varalta, että etätilaus ei olisikaan onnistunut tai että materiaali olisi tullut lyhyessä ajassa katsottua, mutta nämä jäivät odottamaan seuraavaa käyntiä.
Parempi olisi tietenkin ollut, että arkistokansioita olisi ollut enemmän. Ainokaisessa oli varsin sekalaista paperia, enimmäkseen erilaisia oikeuspöytäkirjojen kopioita. Tilikirjoja olisi voinut lukea ja analysoida viikkoja, mutta apua torppien tietojen keruuseen löytyi niukasti. Kartanon palkollisista kiinnostuneet voisivat tilikirjoista kerätä hyvin yksityiskohtaiset tiedot maksetuista palkoista.
Harmittaa etten viime keväänä päässyt Asikkalan Urajärven kartanoon käsiksi. Tosin siinä taas kuulemma on enemmän kartanonväen henkilökohtaisia kirjeitä eikä välttämättä mitään isoisäni torppariesivanhemmista.
lauantai 19. tammikuuta 2008
perjantai 18. tammikuuta 2008
Kertausopintoja - osa 1
Vaikka on kaksi tutkimusprojektia kesken, (tiskit tiskaamatta) ja luvattu arvostelu aloittamatta niin pitää keksiä sijaisaktiviteettia. Varasin Helsingin kaupunginkirjaston verkkopalvelusta kaiken maailman sukututkimuskirjoja (ja huomasin, että varauksia saa tehdä korkeintaan 20 kappaletta) ikään kuin kertausopintoja varten. Jo samana päivänä kirjastossa odotti kirjoja. (Mukavuudenhaluisena varasin nekin kirjat, jotka ovat vakikäyntipaikkani hyllyssä. Maksamalla 50 senttiä säästää hakemisen vaivan. Tämä ihanuus tuskin kauan kestää.)
Selasin saamani kirjat samana iltana. Pinossa olivat
- Leila K. Tuominen: Sukujulkaisu opas. 1995
- Selvitä sukusi. Tietoa sukututkijalle. Toim. Marja-Liisa Putkonen. 1992
- Kari Rahiala: Meidän suvun voima. Opas suvun ja sukulaisten yhteydenpitoon. 1999
Tuomisen kirjaan muistan tutustuneeni aikaisemminkin. Parhaiten jäi tuolloin mieleen henkilöhakemiston pois jättämisen perusteluna kustannukset. Tällä kertaa huomasin ”epätäydellisen avioliiton”, josta ei ollut mitään muistikuvaa. Vuosina 1734-1928 aviottoman lapsen äiti saattoi käräjillä saada lapsensa tämän isän aviolapsen asemaan. Luuloni oli, että mahdollisuus oli saada vain huoltoapua.
Kirjassa viitattiin myös Turun yliopiston kansanperinteen laitokseen, mistä palautui muistiin hämärä mielikuva ao. laitoksen perinnekeräysten luettelon näkemisestä, jossain, joskus. (Ei löytynyt ainakaan enää laitoksen sivuilta, ollut ehkä ennen?)
Selvitä sukusi oli laajempi artikkelikokonaisuus. Opin uudet sanat askendentti (esipolven edustaja) ja deskendentti (jälkeläinen), joita kuvattiin ”tieteellisemmiksi”. En ole sitten todella tieteellisiä sukututkimuksia lukenutkaan? Kotikirjahyllyn Nykysuomen sanakirjan sivistyssanaosa ei tuntenut kumpaakaan sanaa. (Sen sijaan sieltä sain tietää että hyyfi on sienirihma, mikä täytyy muistaa seuraavissa Alfabet/Scrabble-otteluissa.)
Hyödyllisempää tietoa oli toteamus siitä, että lasten kastetiedot toimittivat kummit eivätkä vanhemmat. Kirkottamaton äiti ei ”tietenkään” ollut läsnä, mutta en muista koskaan lukeneeni ettei isäkään. Laittaa uuden säväyksen tiedon laadulle.
Maininta ”Seurakuntien tilikirjat sisältävät selityksiä vaivaisrahan ja ruoturahan saajista” tuotti uuden kohdan tehtävälistalleni. Jos vaikka tutkimukseni köyhä leskirouva olisi saanut kirkoltakin avustusta?
Eräässä artikkelissa todetaan, että tutkijat harvoin käyttävät ”kruununvoutien tarkastuspöytäkirjoja, jotka selvittävät asutuksen muutoksia ja isäntien vaihdoksia”. Juu, ei ole tullut käytettyä. Tekstin mukaan tarjolla maakunta-arkistoissa.
Käräjäurakkaani tuli lisäpituutta kun kirjassa huomautettiin jaon varsinaisiin ja ilmoitusasioihin tapahtuneen 1700-luvulla. Jotenkin olin tullut ajatelleeksi, että vasta 1800-luvulla... Täytyy kuitenkin katsoa oleelliset luettelot ja itkeä vasta sitten.
Rahialan kirjan punainen lanka ei minulle aivan selvinnyt. Komea ulkonäkö tosin. Löysin kirjan Helsingin Sanomien verkkosivujen arvostelun perusteella.
Selasin saamani kirjat samana iltana. Pinossa olivat
- Leila K. Tuominen: Sukujulkaisu opas. 1995
- Selvitä sukusi. Tietoa sukututkijalle. Toim. Marja-Liisa Putkonen. 1992
- Kari Rahiala: Meidän suvun voima. Opas suvun ja sukulaisten yhteydenpitoon. 1999
Tuomisen kirjaan muistan tutustuneeni aikaisemminkin. Parhaiten jäi tuolloin mieleen henkilöhakemiston pois jättämisen perusteluna kustannukset. Tällä kertaa huomasin ”epätäydellisen avioliiton”, josta ei ollut mitään muistikuvaa. Vuosina 1734-1928 aviottoman lapsen äiti saattoi käräjillä saada lapsensa tämän isän aviolapsen asemaan. Luuloni oli, että mahdollisuus oli saada vain huoltoapua.
Kirjassa viitattiin myös Turun yliopiston kansanperinteen laitokseen, mistä palautui muistiin hämärä mielikuva ao. laitoksen perinnekeräysten luettelon näkemisestä, jossain, joskus. (Ei löytynyt ainakaan enää laitoksen sivuilta, ollut ehkä ennen?)
Selvitä sukusi oli laajempi artikkelikokonaisuus. Opin uudet sanat askendentti (esipolven edustaja) ja deskendentti (jälkeläinen), joita kuvattiin ”tieteellisemmiksi”. En ole sitten todella tieteellisiä sukututkimuksia lukenutkaan? Kotikirjahyllyn Nykysuomen sanakirjan sivistyssanaosa ei tuntenut kumpaakaan sanaa. (Sen sijaan sieltä sain tietää että hyyfi on sienirihma, mikä täytyy muistaa seuraavissa Alfabet/Scrabble-otteluissa.)
Hyödyllisempää tietoa oli toteamus siitä, että lasten kastetiedot toimittivat kummit eivätkä vanhemmat. Kirkottamaton äiti ei ”tietenkään” ollut läsnä, mutta en muista koskaan lukeneeni ettei isäkään. Laittaa uuden säväyksen tiedon laadulle.
Maininta ”Seurakuntien tilikirjat sisältävät selityksiä vaivaisrahan ja ruoturahan saajista” tuotti uuden kohdan tehtävälistalleni. Jos vaikka tutkimukseni köyhä leskirouva olisi saanut kirkoltakin avustusta?
Eräässä artikkelissa todetaan, että tutkijat harvoin käyttävät ”kruununvoutien tarkastuspöytäkirjoja, jotka selvittävät asutuksen muutoksia ja isäntien vaihdoksia”. Juu, ei ole tullut käytettyä. Tekstin mukaan tarjolla maakunta-arkistoissa.
Käräjäurakkaani tuli lisäpituutta kun kirjassa huomautettiin jaon varsinaisiin ja ilmoitusasioihin tapahtuneen 1700-luvulla. Jotenkin olin tullut ajatelleeksi, että vasta 1800-luvulla... Täytyy kuitenkin katsoa oleelliset luettelot ja itkeä vasta sitten.
Rahialan kirjan punainen lanka ei minulle aivan selvinnyt. Komea ulkonäkö tosin. Löysin kirjan Helsingin Sanomien verkkosivujen arvostelun perusteella.
torstai 17. tammikuuta 2008
Forum kahdelta puolelta
Juttelin eilen toisen SSS-aktiivin kanssa. Hän huomautti, että postituslistan muututtua forumiksi "linjoille" on saatu enemmän aloittelijoita. Molemmat pidimme tätä positiivisena kehityksenä.
Itsetuntemuksen kannalta jännä havaita, että oma havaintoni oli ollut, etten ole forumin aikana ole saanut yhtä hyödyllisiä vastauksia kysymyksiini kuin ennen vanhaan. Tästä olin vetänyt sen johtopäätöksen, että kysyn liian vaikeita tai erikoisia sekä että linjoilla on vähemmän minua kokeneempia. Mutta tämän kun kääntää positiiviseksi, kuten kahvilakumppanini aina osaa, mukana on enemmän ihmisiä, joita minä pystyn auttamaan...
Jos viitsisin, mutta se tuntuu riippuvan enemmän kysyjän asenteesta ja kysymyksenasettelusta kuin kysymyksen sisällöstä.
Itsetuntemuksen kannalta jännä havaita, että oma havaintoni oli ollut, etten ole forumin aikana ole saanut yhtä hyödyllisiä vastauksia kysymyksiini kuin ennen vanhaan. Tästä olin vetänyt sen johtopäätöksen, että kysyn liian vaikeita tai erikoisia sekä että linjoilla on vähemmän minua kokeneempia. Mutta tämän kun kääntää positiiviseksi, kuten kahvilakumppanini aina osaa, mukana on enemmän ihmisiä, joita minä pystyn auttamaan...
Jos viitsisin, mutta se tuntuu riippuvan enemmän kysyjän asenteesta ja kysymyksenasettelusta kuin kysymyksen sisällöstä.
keskiviikko 16. tammikuuta 2008
Digiarkisto
Kävin pitkästä aikaa katsomassa digiarkiston edistymistä. Rampaan Kansallisarkistossa niin usein, ettei verkkokuvat tule aina mieleenkään. Mutta nyt oli joku ystävällinen sielu digitoinut Kokemäen vanhimmat rippikirjat. Virtuaaliset kiitokset tässä, kun en tiedä kuka on kyseessä.
Wikin puolella oli Harjavallan sivu saanut täydennystä. Olisi kiva jos muutkin paikkakunnat saisivat lisäsisältöä; tässä olisi potentiaalia olla arvokas tietolähde sukututkijoille. Vierastetaankohan Wiki-konseptia yhä?
Menestystä toivon myös kotiseutuarkistojen arkistotietokannalle. Nämä kun tuntuvat olevan monelle tuntemattomia.
Wikin puolella oli Harjavallan sivu saanut täydennystä. Olisi kiva jos muutkin paikkakunnat saisivat lisäsisältöä; tässä olisi potentiaalia olla arvokas tietolähde sukututkijoille. Vierastetaankohan Wiki-konseptia yhä?
Menestystä toivon myös kotiseutuarkistojen arkistotietokannalle. Nämä kun tuntuvat olevan monelle tuntemattomia.
Neljäs taksvärkki
Pienten teknisten vaikeuksien jälkeen (mikrofilmikone päästi veiviä käännettäessä ihan kamalaa ääntä, onneksi pääsin vaihtamaan konetta) ehdin saada Kokemäen käräjiä katsottua vuoteen 1775. Joitakin Gabriel Gottleben esiintymiä osui silmiin, mutten kuvannut kun eivät näyttäneet kovin oleelliselta.
Siirryin seitsemältä Kansalliskirjastoon, jonka suljetusta varastosta olin tilannut Kurckin omaelämäkerran. Osoittautui melko irtopainokseksi, mutta kiva kun sai lainata siitä huolimatta. Vaikutti mielenkiintoiselta ulkomaanreissuineen, mutta katselin kuitenkin vain Lagerstamin viitteissä esiintyneet, Vesilahtea sivunneet, sivut. Mieleen jäi kohta, jossa (jos ruotsinkielen taitoni ei täysin pettänyt) Gabriel palasi matkoilta ja "löysi vaimonsa raskaana mutta hyvässä kunnossa." Jotenkin yllätti, että teksti oli niinkin suoraa, että käytti sanaa "synnytti", mutta eri aikakausien tavoissa on vaikea välillä pysyä mukana.
Siirryin seitsemältä Kansalliskirjastoon, jonka suljetusta varastosta olin tilannut Kurckin omaelämäkerran. Osoittautui melko irtopainokseksi, mutta kiva kun sai lainata siitä huolimatta. Vaikutti mielenkiintoiselta ulkomaanreissuineen, mutta katselin kuitenkin vain Lagerstamin viitteissä esiintyneet, Vesilahtea sivunneet, sivut. Mieleen jäi kohta, jossa (jos ruotsinkielen taitoni ei täysin pettänyt) Gabriel palasi matkoilta ja "löysi vaimonsa raskaana mutta hyvässä kunnossa." Jotenkin yllätti, että teksti oli niinkin suoraa, että käytti sanaa "synnytti", mutta eri aikakausien tavoissa on vaikea välillä pysyä mukana.
tiistai 15. tammikuuta 2008
Kirjallisia lähteitä
Kieppasin eilen metsätalon kirjaston kautta, sillä se oli yksi harvoista paikoista, jossa oli mahdollisuus saada käsiinsä Liisa Lagerstamin väitös tutkimus Gabriel Kurckista (A noble life. The Cultural Biography of Gabriel Kurck, 2007). Koska en ole Helsingin yliopiston opiskelija, en voinut lainata kirjaa, mutta sain sen sijaan istua kauniissa lukusalissa tutustuen itselleni oleellisimmilta vaikuttaneisiin osiin.
Esi-isä papista (Martinus Stenius) löytyi maininta eli seuraavaksi täytyy tarkistaa Kurckin omaelämäkerta, jotta saan suoran lainauksen. Näin sitä tutkimus jatkuu ja jatkuu kun yksi lähde tuottaa viitteen tai ajatuksen seuraavaan. Opintoni eivät sivunneet millään tavalla historiantutkimusta, mutta mieleen tulee toisinaan diplomityöni kirjallisuustutkimus, jossa kuljin TKK:n kirjaston syövereissä hakemassa yhä vanhempia tietotekniikan lehtiä. No, olihan siinäkin tiettyä historian havinaa.
Esi-isä papista (Martinus Stenius) löytyi maininta eli seuraavaksi täytyy tarkistaa Kurckin omaelämäkerta, jotta saan suoran lainauksen. Näin sitä tutkimus jatkuu ja jatkuu kun yksi lähde tuottaa viitteen tai ajatuksen seuraavaan. Opintoni eivät sivunneet millään tavalla historiantutkimusta, mutta mieleen tulee toisinaan diplomityöni kirjallisuustutkimus, jossa kuljin TKK:n kirjaston syövereissä hakemassa yhä vanhempia tietotekniikan lehtiä. No, olihan siinäkin tiettyä historian havinaa.
maanantai 14. tammikuuta 2008
Etäpalvelu pelaa
Ta-daa. Lähetin aamulla Turun maakunta-arkistoon s-postin ja pyysin materialia esille lauantaikäynnille - lauantaisin kun ei mitään haeta - ja sain kuittauksen parissa tunnissa. Tänään sain vastauksen myös Riksarkivetista, josta löytyi kuin löytyikin tuhkaamattomat perinnöksiostoasiakirjat tutkimukseeni ja sain tilata kopiot. 25 sivua, joten luulisi irtoavan jotain uutta informaatiota päivän ja ostajan lisäksi.
Sunnuntain saldo
Väsäsin aamupäivällä Sukutiedon artikkelinpätkän valmiiksi ja menin keskipäivällä kirjastoon lähettämään sen. Matkalla näin työväenopiston mainoksen, joten huomasin ottaa katalogin kirjastosta kotiin. Yleensä olen merkinnyt pitkän listan kiinnostavia ilmaisia yleisluentoja muistiin ja sitten jättänyt kaikki käymättä. Tällä kaudella olisi tarjolla sukututkimusta ja historiaa sivuten mm.
- 19.1. Talonpoikien historiaa suurvalta-ajan ja autonomian ajan Suomessa. FM Katja Weiland ( La klo 11 – 12.30 Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 C 3. krs)
- 23.1. Suomen itärajan historiasta. Professori Heikki Kirkinen (Ke klo 17 – 18.30 Stoa, luentosali,Turunlinnantie 1)
- 23.1. Etsijä sukunsa äärellä: miten aloitat sukututkimuksen? Tutustutaan sukututkimuksen tekoon yleensä, alkutoimiin sekä saadaan mm. vinkkejä lähteisiin. FT Kari-Matti Piilahti (Ke klo 13 – 14.30 Stoa, luentosali, Turunlinnantie 1)
- 29.1. DNA-tutkimus perinteisen sukututkimuksen jatkeena. Suomi-DNA-projektin vetäjä Lauri Koskinen (Ti klo 18 – 19.30 Malmitalo, isoluokka, Ala- Malmin tori 1 B)
- 30.1. Ortodoksinen kansankulttuuri itärajan aallokossa. FL Helena Kupari ( Ke klo 17 – 18.30 Stoa, luentosali, Turunlinnantie 1)
- 30.1. Mustia ja valkeita lampaita: sukututkimus menneisyyden valottajana. Valotetaan sukututkimusta tapana hahmottaa ja ymmärtää historiallisia tapahtumia ja historiallista jatkumoa. FT Kari-Matti Piilahti (Ke klo 13 – 14.30 Stoa, luentosali, Turunlinnantie 1)
- 2.2. Talonpoikaisesta tekemisen perinteestä. FM, AMK taidekonservaattori Nina Robbins. (La klo 13 – 14.30 Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 C 3. krs)
- 5.2. Sukututkimuksen mahdollisuudet Suomessa. FM Terhi Nallinmaa-Luoto (Ti klo 18 – 19.30 Malmitalo, isoluokka, Ala- Malmin tori 1 B)
- 6.2. Karjalan kielioloista. FT Janne Saarikivi (Ke klo 17 – 18.30 Stoa, luentosali, Turunlinnantie 1)
- 26.2. Suomalaisten juuret. Professori Kalevi Wiik (Ti klo 18 – 19.30 Malmitalo, isoluokka, Ala- Malmin tori 1 B)
- 8.3. Helsingin historiaa aikalaisten silmin. Tarkastellaan millainen Helsinki oli ennen ja millaista oli asua Helsingissä 1800- ja 1900-luvulla. FM Katja Weiland (La klo 11 – 12.30 Kaapelitehdas, Tallberginkatu1 C 3. krs)
- 30.3. Huonekaluhistoria keskiajalta tähän päivään. Asiantuntijana Sari Selkee, huonekalukonservaattori, Turun maakuntamuseo. (Su klo 10 – 12.30 Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 C 3. krs)
- 17.4. Eroon luuloista ja legendoista. Tekijänoikeuden perusasioita käytännön esimerkkien valossa. OTK Outi Honkasaari (To klo 18 – 19.30 Stoa, luentosali, Turunlinnantie 1)
sunnuntai 13. tammikuuta 2008
Kolmas taksvärkki ja Harjavallan kappelista
Lauantaina istuin melkein kuusi tuntia Kokemäen käräjien parissa ja etelin vuoteen 1767. Yli puolivälin vuosissa, vaikkei todennäköisesti sivuissa ja ajankäytössä.
Silmiin osui pitkä pätkä erinäköistä tekstiä. Katselmuspöytäkirja todistaa sekä suomenkielen kirjoituksen että suomalaisen rakennuslaadun kehityksestä 250 vuoden aikana (?):
Silmiin osui pitkä pätkä erinäköistä tekstiä. Katselmuspöytäkirja todistaa sekä suomenkielen kirjoituksen että suomalaisen rakennuslaadun kehityksestä 250 vuoden aikana (?):
(Kokemäen käräjät 14.9.1762. KA KOa72 706v-707v)
Wuonna 1762: sinä 1: päivänä huhti cusa ålle nimitetty ynnä minun cansa cumpanin, Mestar Jacob Holtenderin cansa olemme me Harjavallan Cappelin Cokemäen Pitäjäsä visusti perän catzellet, cunnioitettavan Seuracunnan ja Kircon Esimiesten anomuksen päälle, jotka edes andanet ovat, että nimitetyn kircon Catto pitäis ollut aivan harvaxi paanutettu: nimitt:
1:o mitä nytt coco kircon tulee, niin en me sen perustusta taida talven ajalla hywin nähdä eli havaita lumen tähden.
2:o mitä jällen seinijn tulee, niin tarvitzis ne ollut kyllä yhtä kynärätä corkiammat huonen isouden jälken, nijn myös ovet ja lehteri, eli parvi olis pitänyt ollut corkiammat
3:o Saarnastuoli tarvitzis ollut myös ylömpänä, ilman sitä että se on callellansa.
4:o mitä vesi catton jällens tule, nijn on se tullut pitkään suomuxeen paanutetuxi, sy on siihen, että alainen pää paanusta, on aivan pitkäldä vijndoon eli nuiseon veistetty, jonga tähden on täytynyt catto lyödät aivan harvaxi, jolla ei taida muuta seurata, cuin että lumi, racoin välistä itzensä sisälle juoxutta.
5:o Sacariston catto löyty myöskin olevan vielä heikompi, erinomattain rännein puista, jotka ovat sopimattomasti vanhan tawan jälkien tehty.
6:o Permannon niskat owat myös laskenut notcon, johon on sy, ettei permannon niskat ole hyvin perustetlut.
annettu Harjavallassa sinä päivänä kuin alusa mainittu on.
And Pijmanen
Jacob Hollender