Voimasta luettua

Tuoreimmassa Voima-lehdessä (10/2008) arvosteltiin venäläistä tietokonepeliä Talvisota: Icy Hell. Jutun mukaan pelin mukana tulevassa ohjevihkossa kerrotaan, että Neuvostoliitto oli pakotettu vastatoimiin Suomen tykistön ammuttua heidän puolelleen ja että NL yritti viimeiseen asti jatkaa neuvotteluja. Siinä missä Virrankosken Suomen historia 2 sanoo Suomella olleen 250 000 sotilasta vihollisen miljoonaa vastaan, pelin tekijöiden näkemys on 600 000 Suomen ja 450 000 NL:n puolella.

Arvostelun kirjoittaja Pekka Vuorio käsittelee informaatioristiriitaa näin:

Pelivihkosen tarjoama informaatio ensin hymyilyttää, mutta toisella mietintäkerralla se herättää jo ajatuksiakin. Huomaan jostakin syystä luontaisesti ajattelevani, että Virrankosken ja muiden suomalaisten historioitsijoiden esittämät näkemykset olisivat automaattisesti totta, tai ainakin enemmän totta kuin pelin ja epäilemättä miljoonien venäläisten näkemykset.

Mitäpä me suomalaiset, pieni ja katkera kansa, joka hävisi talvisodan lisäksi vielä suuruudenhulluuksissa aloitetun jatkosodankin, olisimme kirjoittelemaan ja kertoilemaan maailmanhistorian tapahtumista.

Taidankin tästä lähtien suhtautua korostuneella lähdekritiikillä ”tietoon” Suomen sotahistoriasta.

Lähdekritiikki on aina tarpeen, mutta eikö kannattaisi ensin ottaa vertailun kohteiksi toisiaan vastaavat tutkimukset. Siis verrata Virrankosken näkemyksiä johonkin 2000-luvulla kirjoitettuun NL-Venäjän historiaan. Eikä ohjevihkoseen, jonka tiedot on voitu poimia vaikkapa 1950-luvulla julkaistusta koulukirjasta?