Joku kynttilä antaa huoneelle puolihämärän valon, soittaja asettuu paikallensa ja alkaa soittaa maan polkkaa, valsia, ryssää, engelskaa, sappua ja muuta mitä osaa, niin kiireesti, että se sitä on pöllyä ja töminätä kuin siinä mennään. Yleinen huuto ja räiske antaa tälle tanssille omituisen – jopa hirvittävän vaikutuksen.
Kuin tällä tavalla on jokuaika tanssittu, niin levätään ja otetaan virvoituksia, jolla ajalla tytöt alkavat niinkutsutun rinkitanssin. Siihen liittyvät pojat ja alkavat oikein huutamalla laulamaan vanhoja siveettömiä rakkauslauluja, joissa kylläki hävyttömät sanat herättävät kuulijoissa imelää naurua, eikä ringissä olevat tytötkään kammoksu semmoisia virsiä, vaan huutavat niitä yhtenä poikain kanssa.
Sitte kuin kyllästytään tämmöiseen, niin alkaa taas tanssin töminä, jota pitkitetään siksi kunnes joku veitikka tulee hullunkurisena ”Joulukummituksena” tanssitupaan. Näin rehmitään koko yö, jonka lisäksi vielä joulupukit kulkevat ympäri tupaa, ruisolista punomalla tehdyt patukat käsissä, joilla hosuvat ja lyövät ketä sattuu. Tapahtuupa usein että heikommat saavat semmoisessa leikissä pahoja vammoja.
Viipurin tienoilla on tapana näissä Joululeikeissä pitää jonkunlaista teateria. Jos joku talonhaltia kyläkunnassa on myöhästynyt kesätöissään: kynnössään, kylvössään, heinäniitossaan tahi elonkorjuussa, niin joku joukosta rupee siksi semmoiseksi isännäksi ja matkii hänen puheensa, liikkeensä ja toimensa semmoiseksi kuin ne itse työssä ovat tapahtuneet. Semmoinen isäntä on sillä kerralla oikein mokomassa muokassa noiden joulupukkien pilkattavana."
Suomalainen Wirallinen Lehti 16.1.1882
(Joulutapoja eri puolelta maata esitellään Elävässä arkistossa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti