Taksoituslautakunta istui pitäjäntuvan porstuanpohjakamarissa ja arvosteli ihmisten omaisuutta. Pöytä oli siellä peräikkunan edessä, josta näkyi pappilan laajat pellot ja peltojen perältä kirkko. Pöydän toisessa päässä istui luetteloita tarkastellen puheenjohtaja, entinen ruotuväen kapteeni ja nykyinen maanviljelijä, lasisilmät nenällä ja kynä suussa. Vastapäätä häntä oli vallesmannin paikka. Siinä hän istui, ruunun puolesta läsnäollen, selkä seinään nojaten, oikea kyynäspää pöytää vasten ja samassa kädessä piippu; sillä näin tuttujen miesten kesken ei ollut tupakanpoltto virkapaikassakaan kielletty. Lautamiehet, tätä tointa varten erittäin valitut, istuivat seinävierillä siellä täällä ympäri huonetta. Muutamat heistä polttelivat, toiset istuivat joutilaina siltaan päin kumarissa ja vähänväliä polviensa väliin sylkäisten. Jotkut eivät tehneet sitäkään, istuivathan vain ja katastivat silloin tällöin ulos ikkunasta kartanolle, jossa väkeä liikkui alituista porinaa pitäen. Muuan oli mukavuuttaan hakien kiivennyt istumaan korkeaksi kootulle suntion sängylle, joka hänen alas soluessaan vetäytyi aina kierommaksi, ja peiton alta alkoivat yhä enemmän ammottaa matrassi ja likaiset tyynyt.
--Sitten on Hukkanen, sanoi esimies, lehteä kääntäen.--250:stä oliviime vuonna ... pannaanko samasta nytkin?
--Pannaan vain, sanoi muuan lautamies, päätään nostamatta ja polviensa väliin sylkäisten.
--Kaarnajärven ontermanni tulee sitten ... nro 5 ... onko itse saapuvilla?
--Tokko lie.
--500 oli mennä vuonna...
--Sama välttää nytkin.
--Hyvin välttääkin.
Kertomuksen päähenkilö Hellmannin herra on Ilmari Havun (Pietari Päivärinta, kirjallisuushistoriallinen tutkimus, 1921, s. 104) mukaan Haapaveden kirkkoherran E. W. Snellmanin veli. Ja Ahon äidin serkku, sillä tämän isä oli Efraim Vilhelm Snellman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti