Nimipäivää

Vanhaan hyvään aikaan oli - ainakin jossain keskisuuressa kylässä - tapana, että nimipäiväsankari juhlapäivänsä aamuna aikaisin kiersi kaikki kylän talon paloviinapullon kanssa. Aloitettiin arvostetun opettajan luota, mutta käytiin myös jokaisen mäkitupalaisen luona tarjoamassa ryyppy. Olihan heillä sama kestitysvelvollisuus.

Parhaat juhlat saatiin Juhan, Antin, Heikin ja Matin päivinä kun 6-8 miehen sakki hoiti velvollisuuksiaan yhdessä. Seuraavana päivänä oli sitten aihetta kysellä "mistä nyt saataisiin pään-parannuksia?"

Koska nimimerkki Antti L--nen kirjoittaa Åbo Tidningarissa 2.3.1841 selvästi miesten tavoista, en lähtenyt tänä aamuna edellä kuvattua perinnettä herättämään henkiin koputtelemalla naapureideni oviin. Toivotan kuitenkin hyvää nimipäivää kaimoilleni ja muille Aleksandrian Pyhän Katariinan muistopäivää viettäville.

Kiinnittäkää huomiota päivän säähän. Kansanperinteen mukaan jouluna on samanlainen. Ja jos on lampaita kerimättä, niin tänään olisi erinomainen päivä hoitaa homma pois alta.