Metsävaroista

Tämän aamun Helsingin Sanomissa oli yleisönosastolla kirjoitus otsikolla 1800-luvulla metsävaramme olivat surkeat. Tapio Vilkunan kirjoittama asiallinen katsaus ansaitsisi tulla kopioiduksi lähes sanasta sanaan, mutta täytynee vain referoida.

Metsämme eivät 1800-luvun alussa todellakaan olleet koskemattomia aarniometsiä Hangosta Ivaloon. Tarkastusmatkat tuottivat arvioksi monilla alueilla "poltto- ja pienpuuta niukasti, puutetta tukkipuusta". Metsiä oli kulutettu kaskeamiseen ja tervanpolttoon. Saksasta tuotettu arvioija totesi vuonna 1858: "Suomesta löytyvät hoitamattomat, hävitetyt tahi poltetut metsät saavat minut ylen surulliseksi ja tuiki alakuloiselle mielelle."

Edmund von Bergin tarkastuskertomusta ei ilmeisesti löydy verkosta, mutta siitä on tehty näköispainos vuonna 1995. Verkosta löytyy suppeammasta alasta Suomenmaan ruununmetsien tarkastuskomisionin alamainen kertomus matkustuksistansa kesällä 1866 ruununmetsissä (1867) . Sen fraktuuraan kätkeytyy henkilöhistoriaakin, Evon metsäopiston lähistöltä todetaan sivulla 8:

Paitsi nyt mainittua ehdotettua torpan hävitystä on tätä ennen ja ennen ruununmetsistöjen eroittamista metsä-opiston alle, torpiltaan ajettu pois: läänin metsäherran ilmoituksesta ja Keisarillisen Senaatin määräyksestä 22:lta päivältä Toukokuuta 1856, Mooses Antinpoika Selkäjärvi, Heikki Eeronpoika Neylökkä, Heikki Mikonpoika Katevala ja Joonas Mikonpoika Katevala, kaikki nämät sentähden että torppiensa ympärillä on puuttunut tarpeellista viljelymaata; sekä metsäopiston hallituksen kautta: Heikki Aataminpoika Hotajärvi, Eero Juhonpoika Kylökäs ja Joonas Liukkola siitä syystä, että ovat laskeneet torppansa rappiolle ja sytyttäneet metsävalkeita.

Metsänhoidon historiasta kiinnostuneille löytyy Viikin tiedekirjaston digitoidusta aineksesta varmasti muutakin mielenkiintoista. (Valitettavasti näyttää siltä, ettei digitointia ole tänä vuonna jatkettu.)