maanantai 3. marraskuuta 2008

Maisemanhoitoa Nastolassa

Olin viikonloppuna vierailulla ja sain selata 7.10. ilmestynyttä Kotiliettä. Jorma Ollila selitti fiksun kuuloisesti näkemyksiään suomalaisen rakennuskulttuurin ja maisemien säilyttämisestä ja hoidosta. Ja on näitä sitten päässyt toteuttamaan omistamassaan Nastolan Uudenkylän Toivonojan kartanossa.

Toimittajilta oli pyydetty, ettei pihapiiriä kuvattaisi. Näin oli toimittu ja päärakennuksesta todetaan tekstissä yksinkertaisesti, että "Uusrenessanssityylisen päärakennuksen keskiosa on vuodelta 1806, päädyt on rakennettu 70 vuotta myöhemmin." Ollilat ovat tainneet tehdä tarkempaa historiatutkimusta kuin omistaja 1932, joka ilmoitti maatilamatrikkeliin "Päärakennus (27 huon.) osittain. 3-kerroksinen, rakennettu puusta 1850-luvulla." Päijät-Hämeen kulttuuriympäristöjulkaisu taas toteaa "Suurikokoisen päärakennuksen runko on vuodelta 1807. Nykyasu on 1870-luvun puolivälistä. Sen suunnitteli arkkitehti Florentin Granholm."

Edustavalta näyttää 1930-luvun kuvassa... (Värillisiä kuvia lähempää nykyaikaa löytyy myös verkosta, jos uteliaisuutta riittää.)


Matrikkelitietojen valossa kartanon omistajia ovat olleet 1700-luvun alussa Weckman suku ja sen jälkeen Gustafsson, Stjernvall, Lagerblad, Glansenstjerna, Duncker, af Forselles, Eklund, Ramsay, Sohlberg, Gylling ja Gahmberg suvut. V. 1917 tilan osti fil. tohtori Antti Tanttu, jolta se siirtyi konkurssihuutokaupassa Oy Toivonojalle.

Weckman-suvun edustajista löytyy maininta Genos-artikkelista. Samassa artikkelissa näkyy Gustafsson tyttären aviomiehenä ja myynti 1809 valtioneuvos Karl Erik Stjernvallille. Toinen Genos-artikkeli mainitsee af Forselles-omistajan. K. Sohlbergin omistus sisälsi vuoden 1898, jolloin Suomenmaan kartta ilmestyi.

Päivälehti kirjoitti Toivonojasta 20.10.1890:

Toivonojan sairaskoti Nastolassa. Eilen oli täältä joukko lääkäreitä matkustanut tohtori Waldemar Ekelundin kutsumuksesta mainittua sairaskotia katsomaan ja ottamaan selkoa sen sopivaisuudesta siihen tarkoitukseen, johon se on aiottu, nimittäin olemaan parannuslaitoksena keuhkotautisille. Tohtori Ekelund on tämän laitoksen toimeenpanija ja järjestäjä ja on hän vartavasten käynyt ulkomaan etevimmissä parannuslaitoksissa tutkimassa niiden järjestystä ja laatua niin yhdessä kuin toisessakin suhteessa.

Kun Uudenkylän asemalta ajetaan 7 virstaa, niin ollaan Toivonojan parannuslaitoksessa. Ensimmäinen vaikutus, minkä saa laitokseen astuessa, on kotoisuuden tunne, joka kohtaa kaikkialla sen suurissa, komeasti sisustetuissa huoneissa, jotka ovat kasveilla, tauluilla ja vaaseilla koristettuja. Ei ole olemassa mitään, joka muistuttaisi hospitaalia, ei mitään kaikesta tuosta kaavanmukaisuudesta, joka tavallisesti tekee sairashuoneet niin ikäviksi. Laitoksessa on vuoteita 16 sairaalle, komeampia tai yksinkertaisempia sen mukaan miten paljon sairas puolestansa maksaa. Avaroita verandoja on useampia ja aivan päärakennuksen vieressä erityinen mukavasti sisustettu huvimaja, jossa sairaat voivat sateisilla ilmoilla olla raitista ilmaa hengittämässä. Itse laitoksen asemata vastaan on kuitenkin, sanoo Hbladetin kirjeenvaihtaja, se muistutus tehtävä, että se ei ole niin korkea ja kuiva kuin suotava olisi. Laitoksen muut etuisuudet ovat kuitenkin takeina siitä, että keuhkotautia sairastavat henkilöt tulevat sen tarjoomaa apua hyväksensä käyttämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti