Postilaatikkooni tuli keskiviikkona yllätysviesti Ruotsista: tiedustelu Tukholman Flacksenien selvittelyn etenemisestä. Kyseessä ei ollut vain tiedustelu, vaan yhteydenottaja oli itse tehnyt (huolellisempaa ja perusteellisempaa) tutkimusta (kuin minä) ja liittänyt löytöjään viestiinsä.
Täydentävien tietojen lisäksi sain irti muutaman opetuksen:
1. Vanhat forum-kyselyt (tässä tapauksessa anbytarforum) voivat tuottaa hedelmää vielä kauan jälkeenpäin. Eli vaikka internetissä yksityisyydensuoja ja spämmikontrolli on tärkeää, helposti löydettävät kontaktitiedot ovat varsin hyödyllisiä.
2. Ei-niin-aktiivisia tutkimuskohteita kannattaa toisinaan pyöräyttää hakumoottoreissa uusien löytöjen toivossa. (Googlella pitäisi olla automaattinen hälytysmekanismi, mutta en ole koskaan saanut sitä toimimaan.)
Tällä kertaa Google poimi Flachsenius-morsiamen Lasse Iso-Iivarin avioliittoluettelosta. Hiskin, Ylioppilasmatrikkelin ja SSHY:n sivujen (sekä Helena Virolaisen avun) kautta löytyi näin kokoelmaani uusi ”orpo” neiti Flachsenius. (Ylioppilasmatrikkeliin lähetin vokaalin muuttamisesta korjausehdotuksen)
Lisäksi Wikipediasta löytyi maininta Johan Flachseniuksen omistamasta säterirusthollista, josta minulla ei ollut muistijälkeä. Onneksi artikkelissa oli myös lähdetiedot, sillä painetusta Paimion historiasta löytyi huomattavasti täydellisemmät aika- ja omistajatiedot. Toisestakin J. F.:n tilasta.
3. Arkistolöydöt kannattaa heti/pian kirjoittaa puhtaaksi ja liittää aikaisempiin tuloksiin. (Joo. joo...)
Kaivaessani esiin tietokonelta Flachsenius-tiedostoa lähettääkseni omia tietojani Ruotsiin, hämäännyin hieman, kun huomasin kuinka kauan päivityksestä oli kulunut. Sisältöä silmäillessä oli selvää, etten ollut ottanut mukaan Turun maakunta-arkistossa kerättyjä Dahlströmmin kortistotietoja. Onneksi, vaihteeksi, paperit löytyivät melko sujuvasti. Ja sieltä löytyi maininta samasta paimiolaisesta tilasta kuin Wikipediastakin...
4. Koulussa kannatti sittenkin olla hereillä ruotsin tunneilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti