Rauman kirkonarkiston antia

Gutenberg.org-palvelusta löysin Emil Nervanderin kirjan Vanhoista kätköistä. Nervander oli viettänyt aikaansa tutkimalla Rauman kirkonarkistoa ja kirjoittanut löydöistään Pienois-kultturikuvia Rauman kirkosta 1600- ja 1700-luvulla. Ei välttämättä sisällä mitään uutta Rauman historiaa hyvin tunteville, mutta mukavaa kevyehköä lukemista. Ja ilmaista.

Ja lukeminen kannattaa aina... Silmäni osuivat nimittäin kohtaan:

Mutta sille, joka antaa, pitää myöskin annettaman, sen todistaa tässä kaksi nimellä »Afbrända Raumo stadz kyrkians Stam Book» (Rauman palaneen kaupunginkirkon keräyskirja) v:lta 1682 hyvin säilynyttä kirjaa kirkonarkistossa. Ne käsittävät vuodet 1682--87, jolloin Raumalta lähetetyt miehet kulkivat ympäri Suomen ja Ruotsin, keräten hurskaita apuja Rauman Pyhän ristinkirkon ja koulun uudesta rakentamiseksi, jotka olivat joutuneet tuhkaksi suuressa palossa, joka ensinmainittuna vuonna poltti kaupunkia.

Nämä keräyskirjat, jotka Raumalle toivat monta sataa taalaria, ovat nyt suuri käsialakokoelma pääasiallisesti sen ajan pappismaailmasta. Nimikirjoitukset päättyvät monimutkaisiin koukeroihin, jotka piti tehdä yhdellä ainoalla, yhteensä monen metrin pituisella kynänpiirrolla niin säännöllisesti, että koukero oli kauniin pitsimallin näköinen. Taiteellisen taidon hankkiminen tässä kirjoitustavassa oli huvitus sen ajan suurille lapsille.

Yksi ja toinen oppineista lahjoittajista on liittänyt merkitsemiinsä summiin runoja ja mietelmiä latinankielellä; hyvin usea käytti ruotsin ja saksan kieltä, mutta ei kukaan suomea. Usein huomautettiin: »vähistä varoista», »varoista», »hyvästä sydämestä» y. m. Ylhäiset näkivät hyväksi antaa hovimestarinsa tai jonkun muun palvelijan merkitä lahjan, esim. »Armollisen Rouvani, korkeasti jalosukuisen Rouva Merta Possen puolesta» tai »Armollisen herrasväkeni korkeastijalosukuisen Herra Gustaf Soop-vainajan perillisten puolesta.»

1687 vuoden pienestä Helsingistä on täällä noin 14 nimeä: Sand, Rücker, Strohlbom, Steen, Westman, Jacobsson, Cratz, Petrus M. Nicander ja muita, joista ehkä ei ketään jälkeläistä suorassa polvessa nyt enää täällä elä 210 vuoden kuluttua. Suvut kuolevat pian tai sekaantuvat »muun löysän kansan» joukkoon. -- Mainittu Petrus M. Nicander oli konrehtorina Helsingin koulussa. Hän kai viittasi laihoihin tuloihinsa, jotka eivät sallineet hänen lihoa, keräyslistaan kirjoittaessaan: »Kun nyt ei ole leveää takkia (»vid kaftan») ja varojen puutteessa annan iloisesta sydämestä tällä kertaa ainoastaan 5 äyriä hopeassa.»

Sand? Melko paljon olen Helsingin porvareita katsellut, mutta moiseen nimeen en ole Petter Sundiani etsiessä törmännyt. Olisikohan mitenkään mahdollista, että vokaali on luettu väärin tai jossain muussa vaiheessa vaihtunut?

Helposti ja yksinkertaisesti selvitettävissä. Rauman mikrofilmeistä löytyi kyseinen keräyskirja, joka osoittautui aivan upeaksi käsialakokoelmaksi, niin kuin edellä luvataankin. Sivut toimisivat hyvin käsialakurssin materiaalina, lyhyet tekstit pysyvät lähes samankaltaisina, mutta käsialat muuttuvat rajustikin.

Selaillessa ei osunut Kokemäeltä silmiin kuin Vitikkalan Baranoff ja Kokemäenkartanon tuonaikainen vuokraaja. Huolellinen analyysi voisi paljastaa enemmän. Ja ilman suurempaa vaivaa löysin, en yhden, ... en kahden, ... vaan kolmen esi-isän lahjoitusmerkinnät!

Kännykällä käsivaralla otetut kuvat eivät ole kovin laadukkaita, mutta olkoon alla kuitenkin koristuksena ja todistuksena. Löytämäni nimmarit olivat Vesilahden kirkkoherran Martti Steniuksen, Loimaan kirkkoherran Chr. Procopaeuksen (ei kuvassa) ja Helsingin porvarin Petter Sundin. Pappien nimmareita löytyisi todennäköisesti myös heidän omien seurakuntiensa arkistoista, mutta Petter Sund on eri asia.