maanantai 16. kesäkuuta 2008

Kustaavilaisuuden anti

En osallistunut Helsingin 1700-luvun juhlallisuuksiin viime viikolla kovinkaan laajasti. Vasta torstaina ehdin Sederholmin talossa pidettiin Kustavilaiseen kahvilaan, jossa tarjoiltiin Cajsa Wargin keittokirjasta (1755) poimittuja leivonnaisia. Silloin oli Helsinki-päivä ja paikalla tolkuttomasti porukkaa. Varsinaista 1700-luvun tunnelmaa ei syntynyt.

Torstaina maistoin puuterikakkua (hyvä; kuin sienikakkua, mutta rakeita joukossa - mantelia?) ja kanelirinkeliä (hyvä; pullaan vivahtavaa). Perjantaina tulin osallistumaan ohjelmaan, mutta ehdin sitä ennen kokeilla mantelitortun (hyvä; varsin tavallinen) ja omenakakun. Jonossa seisoessa olin havainnut omenakakun varsin suosituksi. Sen tumma murupäällinen olisi nykyaikaisissa leivonnaisissa fariinisokerilla ja rasvalla kyllästettyjä kaurahiutaleita. Tätä tietoisesti tai tiedostamatta odottaen, kakku tuotti yllätyksen. Päällinen oli tehty raastetusta (ruis)leivästä. En syönyt loppuun.

Perjantain ohjelma oli markkinoitu vanhan ajan kinkereinä ja lukusina. Se koostui Esko Matti Laineen lyhyestä papin asun ja lukutaidon merkitystä valoittavasta esityksestä. Sitten asetuttiin jonoon lukemaan 1750-luvun virsikirjasta pari säettä ja saamaan 1700-luvun käsialalla raapustettu lukuseteli. Mielestäni luin varsin sujuvasti, mutta sain arvosanaksi vain ”oikein hyvästi” kun kuulin jonkun muun saaneen ”erinomaisen”.


Toisena osana ohjelmaa oli naapurihuoneessa kirjoitetut kirjeet. Se oli niin hidasta, etten jaksanut jäädä katsomaan. Kameran akku oli jäänyt lataamatta enkä saanut kaikkia haluamiani kuvia – museossa liikkuvalla henkilökunnalla oli vaatteinaan kauniita esimerkkejä 1700-luvun arkisemmasta pukeutumisesta.

Kotimatkalla näin Ruotsista vierailulla olleen 1700-luvun kopioaluksen. Se oli lähdössä liikenteeseen peruukkeihin ja silkkeihin pukeutuneen väen kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti