Sukututkimuksessa sattuu toisinaan yhteensattumia, jotka saavat eräät (amerikkalaiset) jopa uskomaan yliluonnollisiin selityksiin.
Itse olen sitä mieltä, että etsivä löytää – jopa sitä jota ei odota. Viime lauantaina oli aamulla Kansallisarkistossa kuvaamassa karttoja, mukaan lukien Eurajoen Huhdan isojakokarttan.
Siirryin sitten SSS:n kirjastolle neuvontavuoroa varten. Neuvottavia ei ilmaantunut, joten käytin ajan selailemalla sarjahuoneen hyllyjä. Ikaliini kuullosti niin hauskalta, että otin kansiin sidotut lehdet tarkempaan syyniin.
Ensi sivuilta selvisi, että kyse oli Ikaalisten sukututkijoiden lehdestä. Rehellisesti sanottuna en saisi Ikaalista kartalle eikä minulla siellä mitään tutkimuksellisia mielenkiinnon kohteita. Selaisin kuitenkin eteenpäin – ja kas, silmiin osui Huhdan kylän kartta! Sitä oli käytetty esimerkkinä vanhojen karttojen esitelmässä, joka oli tallennettu lehteen. Vähän vielä eteenpäin ja löysin pariskunnan, joka oli työskennellyt Kokemäenkartanossa (jota koskevan käsikirjoituksen olen juuri päättänyt laittaa vähäksi aikaa syrjään).
Englannin kielessä tällaiset onnekkaat löydöt ovat saaneet nimen serendipity. Verkosta löytyy paljon kertomuksia, usein liittyen hautausmailla käynteihin, jotka muodostavat amerikkalaisille sukututkijoille merkittävän tiedonlähteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti