Jatkamisen tuska

Keskellä päivää iski jonkinlainen innostus jatkaa Gustava Adriana Gottlebenin esipolvien tarinoiden työstämistä. Työ on ollut lepotilassa jo erinäisiä kuukausia. Mutta kun pääsin kotiin puoli yhdeksältä ja avasin tiedoston... ei oikein enää iskenyt. Ensimmäinen juttu kertoo Martti Jaakonpoika Wesselistä ja pitäisi saada jotain järjellistä irti 1570-luvun sodankäynnistä ratsumiehen näkövinkkelistä. Eli vähän enemmän kuin:

Ensimmäinen suvun edustaja, jonka tunnemme on Martti Jakobinpoika Wessel, joka v. 1579 mainitaan palvelevan ratsumiehenä Martti Boijen lippukunnassa ja vuonna 1588 saa tilansa Tyrvään Rautajoella veroista vapaaksi, koska hän oli kadottanut hevosen ja varustukset sodassa valtakunnan vihollista vastaan. (A. R. Cederberg: Hjelt-suvun kantaäiti ja hänen sukunsa. Genos 12(1941), s. 4-9)

Ruotsin sotiin olen jo perin kyllästynyt, mutta ei auta itku markkinoilla. Tawastjernan opus 25-vuotisesta sodasta täytyy yrittää löytää jostain kirjastosta ja alkaa taas tavaamaan. Ja nuijasotaa Ylikankaalta...