Turvauduin eilen pitkästä aikaa Fennica-kokoelmaan. Kauvatsalaiset perinnekokoelmat ("Ei tää suku säästä" ja "Käsiväärää") olisi varmaan saanut kaukolainana, mutta Kansalliskirjastossa käynti on helsinkiläiselle nopeampaa ja sitä paitsi ilmaista.
1980-luvulla tehdyt kokoelmat silmäilin läpi, mutta tarinat olivat enimmäkseen 1900-luvulta, joten eivät auttaneet värittämään omia juuriani. Taannoisella kotiseuturetkellä Kauvatsa vaikutti aika autiolta. Sitä se oli ilmeisesti myös 1900-luvun alkupuolella, sillä tarinan mukaan 14-vuotias poika totesi äidilleen nähdessään vieraan miehen metsänleimauksella: "Tuus äiti kattoon, jumalauta täälä on ihminen."
Viimeviikkoisilta Stokkan hulluilta päiviltä tarttui mukaan Enni Mustosen historiallinen romaani Nimettömät. Se vei lauantaina mukanaan ja sunnuntaina hain kirjastosta kaksi jatko-osaa (Mustasukkaiset, Lipunkantajat) ja luin nekin heti. Neljättä osa (Sidotut) varauksessa.
Mustosen kirjoissa oli kivasti (myös Hesarin arvostelijan mielestä) tuotu esiin historian tapahtumia. Tyyli muistutti muutama vuosikymmen aikaisemmaksi sijoitettuja dekkareita, jotka Kirsti Manninen kirjoitti omalla nimellään Jouko Raivion kanssa.
(Rauman kaupunginkirjaston sivuilla on hyvä listaus historiallisista romaaneista aikakausittain.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti