Saatuani lauantaina luettua kaksi Mirja Heikkilän 1600-luvulle sijoittunutta romaania, oli sunnuntaina aika palata faktoihin. Lajittelin ruokapöydälle kertyneen muistiinpanopinon sievästi muovitaskuihin ja kirjoittelin jotain puhtaaksikin. Siivoushengessä ahdoin uuden pinon pienelle työpöydälleni ja luuttusin paperittomaksi saadun ruokapöydän.
Oli aika ottaa uusi tuloste käsikirjoituksesta, vaikka väritetyt sivut todistavat, ettei valmista tekstiä löydy kovinkaan paljon. suurin osa kuvituksesta puuttuu vielä, mutta jo mukaan otettujen vanhojen karttojen otteet ovat ilmeisesti varsin korkeatasoisia. PDF-muotoon muutettunakin koko tiedosto oli yli 9 megaa. Kas kun en aikaisemmin ole huomannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti