Lauantain pikaisella kirjastokäynnillä selaisin Suolahden pappihistoriaa. Etsin ihan muuta (niin kuin aina) ja silmiin osui viite Loimaan kirkkoherra Chr. Procopaeuksen peruluettelosta päiväyksellä 28.11.1722. Kyseessä on potentiaalinen isoisä Gabriel Sarenin vaimolle Barbro Elisabet Procopaeukselle, joten ei kun asiakirjaa etsimään.
Loimaa kuului tuolloin Ylä-Satakunnan tuomiokuntaan, mutta sen ensimmäisellä perukirjamikrofilmillä oli pelkkää Ikaalisten tuomiokuntaa. Loimaan kirkonarkiston perukirjakokoelma alkoi vuodesta 1728 eli ei tärpännyt sielläkään. Kansallisarkiston päivystäjänä oli onneksi pitkästä aikaa Vuorisen Pertti. Hän totesi, että perukirjoitus on todennäköisesti käsitelty tilakaupan tms. yhteydessä. Löysin sopivan ajankohdan myöhemmin illalla Kansalliskirjaston hyllyiltä, mutta uudelle arkistokäynnille ehdin aikaisintaan perjantaina.
Toisella rintamalla. Dunckerin kokoelman ”Johan Pihl”-kortista sain idean katsoa Hiskistä Porin kastettuja, kun joku oli ne enkelinomaisesti sinne näpytellyt. Ei löytynyt uutta Pihlistä. Hänen vaimonsa Katarina Stenia oli neiti-ihminen ollessaan kummina tammikuussa 1710, joten sain avioliiton ajankohtaa hieman tarkennettua. (En tosin ihmettele, jos sama ”löytö” on vuosien takaisissa muistiinpanoissa.) Katarina oli kummina ilman titteliä marraskuussa 1712 ja tuolloin sanottiin asuvan kaupungissa. Katsoin toiveikkaana luetteloa Kansallisarkistossa, mutta Porin henkikirja oli vuodelta 1710 ja seuraava vasta 1722. Suunnilleen saman aikaväliltä Katarinan olinpaikoista on vain vähäisiä merkkejä. Parempi tietysti että on vähäisiä merkkejä kuin lähes kolmikymppisenä Huittisten pappilaan ilmaantuva Barbro Elisabet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti